Näin toteaa nuori mies tällä viikolla julkaistussa Nytkiksen tutkimuksessa. Joka neljäs alle 35-vuotias mies on sitä mieltä, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan esimerkiksi ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytöksellään. Eikä pelkästään nuoret miehet ole tätä mieltä, vaan kaikista miehistä näin ajattelee joka viides. Joka viides. Mitä helvettiä? Milloin suomalaiset miehet ovat vajonneet johonkin keskiaikaiseen käsitykseen, että on naisen oma vika, jos saa selkäänsä tai että nainen on miehen omaisuutta ja omalla omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa, vaikka pieksää.  Kuinka naisten luottamus miehiin voi syntyä ja kasvaa jos tällaiset luvut ovat todellisuutta? Ei mitenkään, sillä ei mies eikä kukaan muukaan saa kunnioitusta väkivallalla.

Isät, veljet, papat, enot, haluaisitteko te, että teidän tyttöystäväänne, vaimoa, siskoa, tytärtä tai tätiä kohdeltaisiin näin? Meillä on vahva halu suojella läheisiämme, mutta on hyvä muistaa, että naapuriasunnon apua huutava Lissukin on jonkun läheinen. Emme saa sulkea silmiämme emmekä korviamme, vaan on puututtava.

Hermot tässä meni, mutta kun suurimmasta kiukusta pääsin yli jäin miettimään mistä tämä tilanne johtuu? Suomi on edelleen vaarallinen maa naisille, maailman toiseksi vaarallisin ja ollut sitä jo liian kauan. Uusi tutkimus vaan nosti asian taas pintaan. Tytöt ovat huoria, toisen omaisuutta, sakset levällään. Heitä saa pilkata, mollata ja pahoinpidellä. Perusteluna miehisen kunnioituksen palautus. Eikö meillä löydy muita keinoja miesten kunnioitusvajeen pienentämiseen, tätä olisi tärkeää pohtia hieman isommallakin porukalla.

Se miten puhumme naisista ja parisuhteista kotona, koulussa ja harrasteporukoissa luo pohjaa sille mitä ja miten nuoret miehet ajattelevat ja toimivat.  Isossa roolissa on myös netissä käytävä keskustelu ja videot, usein nimimerkkien takana. Epäasiallisuuksiin on puututtava tiukasti. Julkista keskustelua on myös jatkettava, vaikka aihe on vaikea ja vastenmielinen.

Jos nyrkki on heilahtanut, näppäimistö laulanut tai suusta tullut törkeyksiä, niin asioihin on saatavissa apua. Apu ei ole mitään sossutanttojen kanssa pönötystä, vaan kokemusasiantuntijoiden kanssa juttelua ja vaihtoehtojen etsimistä millä omia arvoja ja käytöstä voisi muuttaa. Aina on mahdollista löytää terveitä itsekunnioituksen keinoja, jotka on pohjana toisten kunnioitukselle.

Niina Malm

kansanedustaja sdp

SDP:n varapuheenjohtaja

Mielipidekirjoitus julkaistu mm. Etelä-Saimaa lehdessä 14.11.2024