Arvoisat kuulijat

Aluksi haluan lämpimästi kiittää siitä, että olen saanut tulla puhumaan teille tänä tärkeänä päivänä. On tärkeää juhlistaa maamme itsenäisyyttä, mutta vielä tärkeämpää on juhlia tulevaisuutta ja sitähän te tänään valmistuvat ylioppilaat edustatte. Olla tulevaisuus on aika hieno ajatus vai kuinka?

Ajattelin hieman muistella vanhoja. En sentään Antiikin ajoista aloita, mutta muutaman sukupolven taakse kuitenkin, viime vuosituhannelle, ennen Suomen itsenäistymistä.

Oli vuosi 1915, Suomi ei ollut vielä itsenäinen kun pappani äiti Matilda Malm tuli Imatralle kahden pienen lapsensa kanssa. Hänestä oli tullut juuri leski. Imatran Tainionkoskella oli rullatehdas, josta hän sai töitä. Siihen aikaan ei ollut lasten päivähoitoa ja työvuorot kestivät jopa 12h ja lauantaitkin olivat työpäiviä.

Ruokatauolla hän juoksi kotiin katsomaan, että alle 5-vuotiaat olivat hengissä. Siellä pappani ja hänen siskonsa olivat keskenään, kun äiti oli töissä. Jos tänä päivänä joku jättäisi lapset yksin, niin saisi vähintään sosiaalityöntekijöiltä yhteydenoton tai jopa syytteen heitteillejätöstä.

Matilda on kertonut mummolleni tarinaa siitä, miten kylän ukot yrittivät vikitellä nuorta leskeä, mutta hän ei kuulemma näille lämmennyt ja tämähän kävi ukkojen luonnolle. Ukot päättivät tehdä Matildalle jäynän ja virittivät polulle siiman siihen kohtaan mistä hän juoksi kotiin ja niinhän siinä sitten kävi, että nainen pyllähti nurin helmat korvissa ja sekös oli ukoista hauskaa. Ajatelkaa nyt, aikuiset miehet. Onneksi nykyajan miehet ovat fiksumpia, ei kenellekään tule mieleen juosta siimakauppaan jos Tinderissä tulee pakit.

Matilda teki koko työuransa sillä samalla rullatehtaalla. Se oli siihen aikaan hyvin tavallista, että ensimmäinen työpaikka oli myös viimeinen. Vakituista ja pysyvää työtä pidettiin arvossa. Jokainen tiesi paikkansa. Siihen aikaan työ opetti tekijänsä. Koulutus oli vain harvojen etuoikeus ja erityisesti naisten opiskelua pidettiin jopa turhanaikaisena, sillä katsottiin, että perhe ja erityisesti lapsista huolehtiminen olivat naisen varsinainen elämäntehtävä. Miehen tehtävä oli tuoda leipä pöytään. Kuitenkin suurin syy sille, että opiskelu oli harvojen etuoikeus, oli sen kalleus. Hyvin harvalla oli taloudellisesti mahdollista kouluttautua, vaikka haluja ja päätä olisi ollutkin.

Matildan lapset pääsivät kouluun, mutta helppoa se ei ollut. Tarina kertoo, että kun vanhimman lapsen kouluikä lähestyi, niin syksyllä lapsi ei kouluun mahtunut tai niin Matildalle sanottiin. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että joululoman aikaan eräs koulun oppilaista hukkui Vuokseen ja silloin Matilda marssi kouluun ja vaati saada lapsensa sille luokalle, josta lapsi oli menehtynyt. Siihen aikaan köyhän lapsen koulunkäynti oli onnenkauppaa.

Kun Matildan poika eli pappani kasvoi nuoreksi mieheksi, meni hän töihin Harakan sahalle ja myöhemmin Tainion tehtaalle ja teki siellä pitkän työuran. Hänen tyttärensä eli äitini aloitti työuransa konttitehtaalla hitsaajana ja siirtyi sieltä aikanaan Ovakolle. Ja voitteko arvata, sinne minäkin aikanani menin, kun tiesin, että kyllä siellä naiset pärjää, siellä Ovakolla.

Ei siellä ollut mitään hurjaa Mordoria, vaikka välillä hiki tulikin, mutta niin tuli palkkakin kahden viikon välein ja sillä pärjäsi. Työ tekijäänsä kiitti ja työyhteisö oli mahtava. Kunnes porukka päätti,  kun aina olin äänessä, oli kyse sitten työolojen kehittämisestä tai parantamisesta, että sinusta Niina tulisi meille hyvä äänitorvi talon johtoon päin. Näin minut valittiin Ovakon pääluottamusmieheksi. Olin siinä hommassa muuten ensimmäinen nainen. Olihan se hienoa, kun kaikki ne rautakourat luottivat asioiden hoidon hentoisen nuoren naisen käsiin.  

Taitaa olla aika siirtyä tässä puheessa tähän päivään ja tulevaan, että ette nuoret ihan pitkästy. Olen saanut toimia eduskunnassa mielenkiintoisessa tulevaisuusvaliokunnassa, jossa pyrimme erilaisten asiantuntijoiden ja tahojen kanssa katsomaan tulevaisuutta hyvin avoimin silmin ja korvin. Tulevaisuuden työelämä on ollut meillä käsittelyssä useasti. Meille on kerrottu, että teknologisen kehityksen myötä monia ammattikuntia tulee katoamaan, robotiikka ja digitalisaatio hoitaa hommat, mutta samalla uusia ammatteja luodaan tilalle. Sellaisia, joista meillä ei ole tällä hetkellä mitään käsitystä.

Kun mietitään mennyttä teollisuutta ja verrataan sitä tämän päivän vastaavaan sekä tulevaisuuden näkymiä, niin yksi iso muutos nousee esiin erityisesti. Se on käsityksemme energiasta ja ympäristöstä. Nämä kaksi asiaa tulevat aivan varmasti mullistamaan meidän koko teollisuutemme tulevaisuudessa.  

Aurinko- ja tuulienergian lisääntyminen näkyy jo nyt esimerkiksi tänne meille suunnitelmissa olevana akku- ja aurinkokennotehtaana. Siellä tullaan hyödyntämään loistavalla tavalla uusia innovaatioita tuottaa vihreämpää energiaa. Näiden innovaatioiden kehittelemiseen, rakentamiseen ja tuotantoon tarvitaan uudenlaista osaamista ja uudenlaisia ammattilaisia. Haastetta tulee koulutuksen järjestäjille eri tasoisen koulutuksen luomisessa ja tulevien ammattilaisten saamisessa alalle. Tarvitaan hybridiosaamista. Yksi hyvä esimerkki hybridiosaamisesta on jo nyt digipalveluiden käyttö hoito- ja hoivatyössä. Hoitotyön ammattilainen tarvitsee jatkossa yhä enemmän IT osaamista selviytyäkseen työelämässä.

Useampi sukupolvi on kuullut sanonnan, että Suomi elää puusta ja päästä. Haluan yhä uskoa tähän, vaikka haasteita on molemmissa. Käsitykset metsästä ja sen käytöstä vaihtelevat kovasti ympäri maailmaa. Esimerkiksi hollantilaismeppi Euroopan parlamentissa oli kysynyt suomalaismepiltä, kuinka monta metsää Suomessa on ja kertonut ylpeänä, että heillä on 7 metsää. Ei ollut suomalaisen tuohon kysymykseen helppo vastata. Tämä esimerkki kertoo siitä miten isot näkemyserot ja käsitykset meillä on metsästä, sen käytöstä tai suojelusta eri maissa.

Meidän metsäteollisuudellamme on valtavat mahdollisuudet, lääketeollisuudessa, testiiliteollisuudessa, erilaisina energian lähteinä. Ja aivan varmasti tulevaisuudessa löytyy myös sellaisia innovaatioita, joista meillä ei nyt ole mitään hajua.

Ja pakko tähän loppuun on mainita myös terästeollisuuden erikoisuudet älyteräs: joustava, kova, työstettävä, kylmää/kuumaa kestävä yms. ja teräksen uudelleen jalostus. Ei tarvitse malmia louhia enää jatkossa niin voimallisesti.   

Pieni paluu Matildaan ja sen ajan naisiin. Naisten rooli itsenäisen suomen historiassa on valtava! Niin sodan kuin sotakorvausten maksamisen aikana naiset olivat töissä niin maatiloilla kuin tehtaissakin. Tämä maa ei olisi selvinnyt sodan jälkeisestä ajasta ilman naisten panosta. Yhdessä tätä maata on rakennettu. On uskottu ja toivottu aina siihen, että seuraavalla sukupolvella on paremmin. Tätä uskoa ja toivoa ei saa unohtaa tänäkään päivänä, vaikka maailmanmeno aiheuttaa meissä epävarmuutta ja jopa pelkoa tulevasta. Kaikista nykyisistä haasteista ja maailman myllerryksestä huolimatta asumme itsenäisessä, hienossa ja tasa-arvoisessa maassa. Joidenkin mielestä jopa maailman onnellisimmassa. Tästä saamme olla kiitollisia edellisille sukupolville, niin sodassa taistelleille kuin kotirintamankin väelle. Näistä arvoista on pidettävä huoli jatkossakin, emme saa tuudittautua siihen, että saavutetut asiat pysyvät ilman työtä niiden eteen. Joten jos Matilda pärjäsi, niin kyllä mekin pärjäämme.

Hyvät ylioppilaat, haluan vahvasti uskoa siihen, että jokainen teistä löytää paikkansa tässä maailmassa. Ehkä et vielä tiedä mistä itsesi löydät, mutta sen voin sanoa ihan omasta kokemuksesta, että elämän polut voivat tuoda yllätyksiä ja polut eivät aina ole suoria.  Kannattaa kuunnella sydäntään ja unelmoida.

Ja muistakaa että mieltäkin voi muuttaa, kääntyä takaisin tai hypätä toiselle polulle. Ei tarvitse jumittua työhön tai työpaikkaan niin kuin aikaisemmat sukupolvet. Jos minulta nyt kysyttäisiin, mitä neuvoja antaisin menneisyyden itselleni, vastaukseni olisi yksinkertainen. En mitään. Kaikki vaiheet on tarvittu, jotta päästiin tähän hetkeen.

Futuristi, tulevaisuustutkija Perttu Pölönen on todennut ”jos haluat valmistautua tulevaisuuteen, ensimmäinen tehtäväsi ei ehkä olekaan tutustua megatrendeihin tai osallistua tekoälyn alkeiskurssille vaan ensimmäinen tehtäväsi on pysähtyä miettimään kuka minä olen ja mitä voisin olla”.

Ajattelen niin, että oma rakentuva identiteetti voi olla este tai mahdollistaja, sinä päätät kumpi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen olisi oman onnensa seppä tai että sen saa mitä haluaa olisi pelkästään totta. Ympäröivällä yhteiskunnalla on tärkeä roolinsa mahdollistajana ja siihen haluan olla vaikuttamassa. Toivottavasti teistä myös moni.

Pölönen kiteyttää hienosti sen mitä itsekin ajattelen, että tämän päivän tärkein tehtävä on saada jatkamaan huomiseen, ensi viikkoon, seuraavaan kuukauteen ja vuoteen. Parannumme, kasvamme ja kehitymme vain ajan karttuessa. Sitä kutsutaan kokemuspääomaksi.

Elämässä on parempia ja huonompia vaiheita, mutta tärkeintä on, että olemme jatkaneet aina eteenpäin, Matilda, pappa, äiti, minä ja nyt te. Ole se mikä jaksat olla, se riittää.

Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää meille kaikille ja erityisesti lämpimät onnittelut teille uudet ylioppilaat.