Tykkään matkustaa junalla töihin Helsinkiin. Pari viikkoa sitten viereeni istui nainen, joka tunnisti minut kansanedustajaksi ja anteeksi pyydellen aiheuttamaansa häiriötä alkoi kertoa tarinaansa. Nuorena oli koulut jääneet käymättä, kun kesätöiden jälkeen oli tarjottu vakipaikkaa ja hän oli tarttunut siihen. Aikanaan perhekin tuli perustettua ja nyt muksut olivat teini-iässä, siinä ikävaiheessa, kun mikään ei tunnu riittävän. Tunnistin tilanteen.

Nyt 27 vuoden työura takana, osaava ja työhönsä sitoutunut parhaassa iässä oleva naisihminen oli uuden edessä. Hänen työpanostaan ei enää firmassa tarvittu. Hänestä oli tullut työtön. Harmittelin asiaa ja yritin neuvoillani auttaa ja samaan aikaan yritin tajuta missä tilanteessa tuo vieressä istuva on, erityisesti jos nykyhallituksen kaavailut toteutuu.

Jos ansiosidonnainen työttömyysturva porrastetaan, jonka myötä ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta leikataan 2 kuukauden jälkeen 20 prosenttia ja 8 kuukauden jälkeen 25 prosenttia. Tämä tarkoittaisi satojen eurojen vähennystä tämänkin naisen toimeentuloon kuukaudessa. Porrastamisen myötä keskituloinen suomalainen saa pian yli 800 euroa vähemmän ansiosidonnaista kuin ruotsalainen. Pienituloisimpien kohdalla muutos johtaa siihen, että ansiopäiväraha putoaa jo kahdeksan viikon jälkeen peruspäivärahan tasolle. Onko tämä se pohjoismainen taso, jolle olemme nousemassa- mietin.

Jotta tämä nainen säästyisi tulojensa pienenemiseltä, hänen pitäisi löytää ja aloittaa uusi työ kahdeksassa viikossa. Tämä on vain harvoin realistista, erityisesti jos ammattitutkinto puuttuu kuten häneltä. Näihin samoihin ihmisiin kohdistuu moni muukin hallituksen leikkauksista aina työttömyysturvan indeksijäädytyksestä lapsikorotusten ja suojaosien poistoon sekä asumistukileikkauksiin, jolloin yhteisvaikutus on kohtuuton.

Yksi keino olisi uudelleenkoulutus, mutta hallitus on lopettamassa aikuiskoulutustuen. Aivan älytöntä, sillä monelta perheelliseltä uusi opinpolku lainarahalla on aivan mahdoton tehtävä. Vieruskaverini kertoi, että yksi mahdollisuus työllistyä olisi osa-aikatyö, mutta tuloja laskiessaan hän oli huomannut, ettei se enää kannattaisi kun työttömyysturvan suojaosaa ei pian enää saisi. Menisi tulot miinukselle. Toimeentuloluukulleko tässä olisi mentävä, hän totesi surullisena.

Yritin olla kannustava, mutta totuuden nimessä tuntui pahalta, kun en pystynyt muuhun kuin lupaamaan tekeväni parhaani, että asioista puhutaan ja pannaan näille leikkauksille hanttiin. Halasimme.

Kun astuin Helsingissä ulos junasta, jäi mieleeni naisen haikea kysymys ”Miten myö tullaan toimeen”?

Niina Malm

kansanedustaja SDP

SDP:n varapuheenjohtaja

Mielipidekirjoitus julkaistu Etelä-Saimaa lehdessä 5.3.2024