Arvoisa juhlaväki, liikunnan ystävät ja toverit

Kiitos että olen saanut tulla juhlaanne pitämään tämän juhlapuheen.

Ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni tätä puhetta kirjoittaessa oli Ilma mummoni, viime vuosituhannella elänyt imatralainen tehopakkaus. Ilma, kuten lukuisat muutkin työläistaustaiset naiset harrastivat naisvoimistelua ja tietenkin omassa tullilaisessa seurassa. Hänen mielikuvituksestaan syntyivät lukuisat liikekuviot ja koreografiat esityksiin. Äitini muisteli, kuinka hän sisarensa kanssa joutuivat koe-esittämään kuvioita ihan kyllästymiseen saakka, ennen kuin ne kelpasivat ryhmälle eteenpäin. Vielä vanhoilla päivillään Ilma mummo veti senioritansseja ikäihmisille yhtä suurella innolla.

Tuohon aikaan liikunnassa sukupuolijako naisten ja miesten lajeihin oli vahva. Naiset voimisteli, miehet voimaili, paini ja nyrkkeili. Ja vaikka arki ja työelämä oli usein raskasta ja aikaa vievää, niin paikallinen liikuntakulttuuri oli tuolloin voimissaan ja työväentalot täyttyivät harrastajista.

Mikä mahtaa olla liikuntakulttuurin tilanne tänä päivänä ?  valtakunnan tasolla opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa liikunnan ja urheilun edellytysten luomisesta sekä liikuntapolitiikan yhteensovittamisesta. Liikuntapolitiikan strategiset linjaukset sovitaan hallitusohjelmassa sekä erillisissä muissa ohjelmissa. Muita lähtökohtia ovat kansallinen lainsäädäntö, kuten liikuntalaki, sekä kansainväliset Suomea sitovat sopimukset.

Kun tilannetta katsoo lainsäädännön näkökulmasta, kuten me kansanedustajat usein katsomme, niin vuonna 2015 päätetyn liikuntalain tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa, väestön hyvinvointia ja terveyttä, fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista, lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. On tarkoitus tukea liikunnan kansalaistoimintaa mukaan lukien seuratoiminta ja huippu-urheilu, unohtamatta rehellisyyttä ja eettisiä periaatteita sekä eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa.

Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittaminen ja kestävä kehitys. Valtavan tärkeitä asioita, joihin me kaikki varmasti voimme yhtyä, mutta miten tämä näkyy arjessa ?  onko lain tavoitteet saavutettu ? Ovatko kaikki kansalaiset yhdenvertaisia nykyisten liikuntapalveluiden äärellä ?

Hyvät kuulijat

Itse kannan erityisesti huolta lasten ja nuorten liikkumattomuudesta, joka on lisääntynyt ja siihen on julkisuudessakin puuttuneet monet tahot, nykyistä presidenttiä myöten. Eikä suotta.  

Mitä mahdatte ajatella, jos väitän että nykyinen liikuntakulttuuri on liian huippu-urheiluvetoista. Missä ovat ne lähellä olevat matalankynnyksen edulliset liikuntapaikat, ne entisajan työskit, joissa liikuttiin ja tavattiin toisia ihmisiä ihan fyysisesti. Tänä päivänä liian usein on tilanne, että liikkumaan pitää mennä omalla autolla, harrastusmaksut, välineet ja vakuutukset ovat kohtuuttoman suuria monelle perheelle. Tänä päivänä lapset ja nuoret ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen perheen taloudellisesta tilanteesta ja näinhän ei saisi olla. Pienituloisten harrastaminen ei saa olla pelkästään hyväntekeväisyyden varassa, kuten se tällä hetkellä monessa paikassa on.

Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että kaikki liikunnallinen passiivisuus ei riipu taloudellisista mahdollisuuksista, vaan syitä on varmasti monia muitakin. Väitän, että yksi iso syy on liikunnanriemun katoaminen ja yksilökeskeinen elämämme. Liikunnallisuuteen tulee kasvaa. Tässä perheiden rooli on suuri, liikummeko yhdessä ja saamme siitä riemua. Löytyykö lapselle ja nuorelle kavereita, joiden vanavedessä tulee lähdettyä uimaan tai pelaamaan pipolätkää. Hyötyliikuntaakaan ei saa väheksyä.

Arvoisat kuntapäättäjät, nyt haastan teitä.

Yhteiskunnalla, erityisesti kunnilla tulee olla entistä merkittävämpi rooli kohtuuhintaisten lähellä olevien liikuntapalveluiden järjestämisessä. On muistettava, että kaikki tutkimukset tukevat sitä, että liikunnalla, vähäiselläkin on iso rooli kansanterveydelle.  Väestön ikääntyessä on painotettava sitä, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikunta ja että pienetkin teot riittävät. Kaikki kykyjensä mukaan.

Työväen Urheiluliiton Kymenlaakson piiri perustettiin 23.2.1919 vajaa kuukausi sen jälkeen, kun valtakunnallinen Työväen urheiluliitto oli perustettu. Työväen Urheiluliitolla oli alusta saakka hyvin vahva arvopohja toiminnalleen. Yhteisöllisyys on ollut alusta saakka yksi tärkeä tekemistä ohjaava arvo. Isot tapahtumat ja niihin valmistautuminen jo sata vuotta sitten innosti väkeä mukaan. Oma seura ja oma liitto olivat tärkeitä ja näiden lippuja kannettiin ylpeydellä. Oman mainintansa ansaitsee myös yhteistyö AY-liikkeen kanssa, joka oli vahvaa alusta alkaen ja on sitä yhä.

Täytyy myöntää, että kävin vähän vaklaamassa piirin nettisivuja, etten puhu teille ihan puutaheinää tämän päivän liikuntakulttuurista ja yllätyin miten paljon kaikkea toimintaa ja ajankohtaista sivuilta löytyi. Pelkästään viime vuonna oli oltu mukana askelkisassa, motivaatioseurapelissä, valtakunnallisessa harrastusviikossa, käyty risteilemässä, jaettu apurahoja urheilijoille ja olipa ehditty leikkiä, laulaa ja liikkuakin. Kiitos siitä teille kaikille aktiiveille ja työntekijöille. Tapahtumat eivät synny itsestään.

Hyvät tulevaisuuden tekijät.

Maailma muuttuu ja niin myös siinä toimivat organisaatiot. Toiminta saa muuttua, arvot ei, näin ajattelen. Arvoista kannattaa pitää kiinni. Myös urheilu toimintana muuttuu, tänä päivänä pelataan padelia ja petankkia painin ja pesäpallon rinnalla, yhdessä kuten ennenkin.

Minua on kuitenkin kovasti mietityttänyt esimerkiksi e-urheilun kasvu nuorten keskuudessa digitaalisen maailman kasvun myötä. Netissä tapahtuva kilpaileminen on tänä päivänä hyvin ammattimaista, harjoittelua vaativaa, mutta samalla hyvin koukuttavaa ja fyysisesti olematonta liikuntaa. Enkä oikein tiedä miten siihen suhtautua. Noteeraamatta sitä ei kuitenkaan voi jättää ja meidän on löydettävä tähänkin urheilumuotoon kantamme ja arvomme.

2000-luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella aikuisista 10–20 % osallistui urheiluseurojen toimintaan ja eri ikäisistä lapsista enimmillään jopa puolet ikäluokasta. Vapaaehtoistyötä urheilun parissa on tehnyt 7–17 % suomalaisista. Ei huonoja lukuja, mutta parantamisen varaa silti on.

Haasteita tähän työhön tuo nykyisen hallituksen kaavailemat vapaan sivistystyön rahoitusleikkaukset, jotka väistämättä koskettavat myös urheilu- ja liikuntajärjestöjä ja liikunta-alan oppilaitoksia. Ne koskettavat suoraan kansalaisia toiminnan vähenemisenä ja harrastuskustannusten nousuna aiheuttaen lisää eriarvoistumista yhteiskunnassa. Tämä ei ole oikea suunta. Töitä näiden suunnitelmien muuttamiseksi on tehtävä kaikilla rintamilla.

Palatakseni vielä Ilma mummoon, pohdin myös sitä, millaisen liikuntaperinnön minä olen häneltä saanut ja mikä sen arvo on minulle, perheelleni ja tälle yhteiskunnalle. Voin jo tässä vaiheessa vastata, että perintö on iso ja sen arvo mittaamaton. Ilma mummon perintö elää vahvana.

Äidin tukemana olen saanut kokeilla yleisurheilua, uinut, ratsastanut, käynyt telivoimistelussa, tanssinut balettia. Yhdessä äidin kanssa treenattiin kauan judoa ja äiti taas innostui opettelemaan ratsastusta. Äiti ja mummo olivat yhdessä ”maneesilla” usein katsomassa minun ensimmäisiä ratsastustuntejani.

Seuraava sukupolvi, tyttäreni taas tanssi ja voimisteli kauan, ennen kuin hevoset vei voiton. Poika pelasi jääkiekkoa ja nyt armeijassa nuorena hankittu peruskunto ja liikunnan riemu kantaa, kun alokkaat ravaa motivaatiomäkeä tai opettelee marssimaan. Ei aina tule mieleen, miten monessa asiassa liikunnan riemu kantaa, olipa se asepalvelus, koulussa jaksaminen tai työelämän haasteet.

Kuten tarinastani varmasti huomaatte, olen liikunnallinen ja nauttinut liikunnan tuomasta riemusta ja mielihyvästä, erityisesti viime vuonna, joka oli minulle haasteellinen terveydellisistä syistä. Vuosi osoitti sen, että mikään ei ole itsestään selvää ja että liikunnalla on oleellinen merkitys fyysisen toipumisen lisäksi myös henkiseen jaksamiseen.

Hyvä juhlaväki

TUL:n Kaakkois-Suomen piirin täyttäessä kunniakkaat 105 vuotta haluan onnitella teitä/meitä kaikkia lämpimästi. Voimme olla ylpeitä tehdystä työstä tämän liikkeen eteen. Haluan muistuttaa ja painottaa sitä, että liikunnan riemun ketjua ei saa katkaista tulevaisuudessakaan. Työtä on jatkettava myös tuleville sukupolville. Tämä arvokas perintö velvoittaa meitä kaikkia.