Kolmikantaiset neuvottelut paikallisen sopimisen lisäämisestä eivät ole edenneet kolmikantaisessa työryhmässä työnantajien sopimishaluttomuuden vuoksi. Työnantajat haluavat työmarkkinoiden järjestelmämuutosta samaan aikaan, kun hallituksen tavoitteena on ollut vahvistaa nykyisen työmarkkinamallin toimivuutta.

– Asiassa on edettävä vain ja ainoastaan hallitusohjelman mukaisesti. Edellytyksiä muulle ei ole, toteaa SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Niina Malm.

Hallitusohjelman mukaan ”paikallista sopimista edistetään työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän kautta tavoitteena joustavuuden ja turvan tasapainoinen yhdistäminen sekä työllisyyden ja kilpailukyvyn kehittäminen”.

Malmin mukaan metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden tuoreet päätökset luopua sopimustoiminnasta ay-liikkeen kanssa korostavat työ- ja virkaehtosopimusten arvoa työntekijöiden vähimmäissuojana.

– Työnantajien ilmeinen tarkoitus on ratkaisuillaan heikentää palkkoja ja muita työehtoja, ajaa ay-liike ulos työpaikoilta ja palauttaa isäntävalta tehtaisiin. Se ei todellakaan ole omiaan lisäämään halukkuutta paikalliseen sopimiseen, päinvastoin, Malm arvioi.

Malmin mukaan työnantajien suhtautuminen vakauteen ja ennustettavuuteen pohjautuvaan pohjoismaiseen työmarkkinajärjestelmään on keikahtanut viimeisten vuosien aikana päälaelleen. 

– Suomalaisen palkansaajan kädenpuristukseen sopimuspöydissä on aina voinut luottaa, mutta nyt päätöksiä halutaan tehdä ilman yhteistä tahtoa. Tämä muutos ei perustu mihinkään muuhun, kuin haluun sanella ja määrätä.

– Työelämän peruspilareita on työehtosopimusten takaama työrauha, mutta mitä sille käy jos yhdessä sopiminen jää pois? Kun teollisuus haluaa ajaa sopimusneuvottelut työpaikoille, olisiko ne syytä käydä vastedes ilman työrauhavelvoitetta, jotta työntekijälläkin olisi jokin vääntömomentti neuvottelupöytään, Malm kysyy.

Malm huomauttaa, että paikallisen sopimisen lisääminen ilman työehtosopimuksia on vaikeaa, koska ne takaavat minimiehdot. 

– Lainsäädäntömme lähtee yksiselitteisesti siitä, että vain valtakunnallisilla sopimusosapuolilla on oikeus sopia laista poiketen. Tätä lähtökohtaa ei muuteta. Jos laista voitaisiin poiketa millä tahansa sopimuksella, niin kyseessä ei olisi laki, vaan suositus.

– Mitä kävisi esimerkiksi talvilomille, vuorolisille, pekkaspäiville tai sairaan lapsen hoidolle? Näistä on useimmiten sovittu työehtosopimuksissa lakeja paremmin, mutta jos sopimuksia ei olisi, niistä pitäisi säätää erikseen laeilla, Malm sanoo.

Työnantajat ovat perinteisesti antaneet ison arvon toimintaympäristön vakaudelle ja ennustettavuudelle

– Jos sopiminen hajautetaan yrityksiin, miten näille arvoille käy, kun valtakunnassa on jatkuvasti tuhansia neuvotteluja päällä ja katkolla ympäri vuoden, Malm kysyy.