Walkers-toiminnalle kiitos!

On niin paljon nuoria, joita ei tavoiteta.

Lasten ja nuorten pahoinvointi, väkivallan käyttö sekä rajut koulukiusaamistapaukset ovat huolestuttaneet suomalaisia viime aikoina.

Samaan aikaa poliitikot väittelevät kunnissa siitä kannattaisiko kaikki nuorisotilat pitää auki vai esimerkiksi sulkea yksi niistä. Perusteena käytetään sitä, ettei kannata pitää auki sellaisia tiloja, joihin ”ongelmanuoret” eivät tule.

On hyvä, että nuorille on tiloja. Pitää olla paikka, jossa hengailla ja oleskella kavereiden kanssa. Mutta on aivan totta, että usein he, jotka eniten apua kaipaisivat, eivät löydä tietään näihin nuorisotiloihin. Nuorisotilatkaan eivät ole kaikkien saavutettavissa ja sisälle ei pääse, jos on vaikkapa päihtynyt. Sen sijaan aikaa saatetaan viettää ”kaupungilla”, kauppakeskuksissa, kaduilla, koulujen pihoilla ja skeittiparkeissa.

Tässä kohtaa yhteiskunta voi yleensä vielä tarjota vaihtoehtoja, vaikka menisi huonostikin. Siksi kannattaakin painaa mieleen, että kuka auttaa ja tulee sinne missä nuoret kokoontuvat ja parveilevat ilman valvontaa. Kuka muu kuin poliisi? Walkersit tulevat. Heillä ei ole vakituisia tapaamispaikkoja, heidän kohtaamisensa ei ole kiinni toimistotyöajoista ja heidän luoksensa saa tulla vaikka olisi horjuva askel, kunhan ei käytetä päihteitä. Kenellekään ei käännetä selkää. Apu tai seura on juuri siinä. Jos käytössä on auto, niin nuori pääsee lämpimään ja voi ladata puhelinta.

Joskus pienet asiat ovat isoja. Se, että joku huomaa sinut, joku näkee sinut, joku hyväksyy sinut porukkaan.

Ja hyväksyntää me tarvitsemme tässä ajassa, kun nuoret todella voivat pahoin. Sillä ei ole merkitystä millaisesta taustasta nuori tulee ja millaiset vanhemmat tai vaatteet hänellä on. Sillä on merkitystä, että hän saa apua.

Kuten Suomessa usein onkin, tulisi nuorisotyön lähtökohtana olla nuoren kohtaaminen ja matalan kynnyksen tuki. Kun nuori kokee, että millään ei ole mitään väliä, on valitettavan helppoa ajautua epätoivoisiin tekoihin ja purkaa pahoinvointiaan muihin ihmisiin. Omasta käytöksestään täytyy kantaa vastuu, mutta ongelman taustalla oleviin ongelmiin, kuten pahoinvointiin ja sosiaalisiin ongelmiin sekä perheiden tukemiseen tulee myös antaa apua.

Väkivalta on aina väärin, eikä se ole oikeutettu keino purkaa omaa pahoinvointia. Jos kuitenkin ollaan jo siinä pisteessä, että väkivaltaa on käytetty tai riski siihen on suuri, tulee käytökseen puuttua heti. Toivon eri hyvinvointialueiden vaihtavan keskenään kokemuksia sopivista toimintamalleista. Esimerkiksi Etelä-Karjalan kouluissa on käytössä lainvastaisten tekojen malli, jossa alaikäisten väkivaltaiset teot rinnastetaan rikokseen. Vakavimmillaan tilanteet vaativat poliisin tai lastensuojelun puuttumista.

Jokaisen aikuisen vastuulla on puuttua tilanteeseen, kun lapsi tai nuori voi pahoin. Oli kyse sitten kouluympäristöstä, harrastuksista tai kadulla havaitusta käytöksestä. Puuttuminen on loppujen lopuksi aina toisesta ihmisestä välittämistä. 

Oma urapolkuni on muinoin alkanut nuorisotalolta, kun olin itsekin vielä nuori. On ihanaa nähdä nyt niitä nuoria, jotka silloin painivat nuoruuden ja teini-iän paineiden kanssa. Heillä on työpaikat, joillakin on lapsia ja osa on jatkanut opiskelua. Elämä on kantanut.

Niilläkin julkisilla palveluilla, jotka eivät näy kaikille päivittäin, on suuri merkitys. Tällaisia ovat muun muassa nuorisotilat ja Walkers-toiminta. Olkoonkin se kaikki laskettuna hyvinvointina tai rahana.

Nuoriin kannattaa panostaa – he tätä valtiota tulevaisuudessa asuttavat ja johtavat.  

Kommentit

Jätä kommentti