Voi kun näkisit Miina, miten siniristiliput liehuvat ympäri maan sinun ja tasa-arvon kunniaksi. Olet  saanut oman liputuspäivän. Sen on vain harva suomalainen saanut, varsinkin nainen. Jotenkin voin kuvitella, että sinua liput ja juhlava hössötys hymyilyttäisi, mutta usko pois olet päiväsi ansainnut, tasa-arvon päivän. Olemme sinusta ylpeitä.

Kun tulit mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan 1900-luvun alussa, oli Suomi hyvin erilainen maa kuin nyt. Erityisesti naisten asema osui vahvasti sinun ja muidenkin valveutuneiden naisten sosiaaliseen omaantuntoon. Halusit tehdä asioille jotain, jotta naisten asema tässä maassa olisi parempi, sinulla oli unelma. Nyt sitä näkemystä kutsuttaisiin visioksi. Jos olen ymmärtänyt oikein, erityisen tärkeäksi näit sen, että tasa-arvo pitäisi toteutua, niin työelämässä kuin perheissäkin. Perustit ammattiyhdistyksen piioille ja puotipuksuille ajamaan parempaa kohtelua yhteiskunnassa ja työelämän pelisääntöjä. Sait vankan tuen sen ajan pätkätyöläisiltä ja elämänsä toisille uhranneilta yksinäisiltä naisilta. Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että sait tukea työväenliikkeen miehiltä. Tasa-arvo on tässä meidän liikkeessämme kuulunut aina kaikille. Olit yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista ja urasi eduskunnassa kesti peräti 38 vuotta. Siinä on itselläni vielä tekemistä. Sait myös kunnian olla ensimmäinen naisministeri ja sait paljon parannuksia naisten elämään aikaan. Yhteistyössä rakennettiin oikeudenmukaista työelämää vuosikymmenet. Jos olisit yhä täällä, niin ihmettelisit nyt suuresti mihin tämä maa on menossa. Erityisesti pätkätöitä tekevät perheelliset naiset ovat taas tiukilla ja työelämän pelisäännöt on hukkumassa palkkakuoppaan.

Toveri Miina, kannoit aikanaan huolta naisten turvallisuudesta. Näit selvästi sen, miten naiset ja lapset eivät aina pystyneet selviytymään arjesta yksin ja olivat aivan liian usein väkivallan kohteina. Olit aktiivisena perustamassa ensimmäisiä ensi-ja turvakoteja 1930-luvulla naisten ja lasten turvaksi. Usko tai älä, mutta nuo kodit antavat yhä yli sata vuotta perustamisestaan turvaa niille ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Se mikä tekee minut surulliseksi on se, että tänä päivänä näistä kodeista ja niiden palveluista on suuri pula. Kaikki tarvitsevat eivät saa turvaa, jota tarvitsisivat. Suomi on yhä hyvin turvaton maa, erityisesti naisille. Olemme Euroopan väkivaltaisimpia maita. Miina hyvä, me emme ole onnistuneet toimimaan niin, että turvakodit voisi lakkauttaa, vaan valitettavasti niitä pitäisi rakentaa lisää. Et tykkäisi näkemästäsi. Sosiaalityötä pitäisi kehittää yhä.

Tänään mieleni täyttää kuitenkin kiitollisuus siitä työstä mitä olet tehnyt. Haluan kulkea arvojesi ohjaamana ja yrittää edes pieneltä osin tehdä maailmasta parempi paikka. Tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja vapaa Suomi ja Eurooppa, ilman pelkoa ja epätoivoa. Työ ei ole helppoa, mutta jalanjäljissäsi hieman helpompaa. Kiitos Miina kun aurasit meille tietä kohti tasa-arvoisempaa elämää, se velvoittaa jatkamaan.

Toverillisin terveisin

Niina M.