Suomessa yli 110 000 lasta elää vähävaraisissa perheissä. Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni -kyselytutkimuksessa peräti 80 prosenttia vähävaraisten perheiden lapsista kertoi kärsivänsä stressistä perheen huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. Vähävaraisten perheiden lapset kärsivät myös selvästi normaalia enemmän ahdistuksen, syyllisyyden ja häpeän tunteista.

Viikonloppuna vietettiin myös Asunnottomien yötä. Yle uutisoi mm. Turun tuomiokirkossa nukkuvista kodittomista. Yksi kertomus oli tällainen: ”Olin töissä Uudessakaupungissa autotehtaalla, mutta minulla oli ulosotto päällä. Palkka oli pieni eikä ollut varaa maksaa vuokraa. Omistaja myi asuntoni ja vuokra nousi. Tuli häätö. Olin iltavuorossa ja kun tulin kotiin, avain ei enää toiminut.”

Asunnottomuus on usein monen asian summa. Suomessa on mahdollista joutua asunnottomaksi, vaikka olisikin hyvässä ja vakinaisessa työssä. Asunnottomaksi joutuminen ei läheskään aina ole päihde- tai peliriippuvuuden seurausta, vaikka nämä syyt esiintyvätkin joissain määrin taloudellisten haasteiden taustalla. Taloudelliset haasteet voivat syntyä äkillisestä elämänmuutoksesta. Esimerkiksi perheen hajoaminen, työpaikan menettäminen tai velkaantuminen voivat johtaa asunnottomuuteen, kun tulot eivät yhtäkkiä enää riitäkään vuokran maksamiseen.

Myös maksuhäiriömerkinnät ovat yleistyneet hälyttävää vauhtia. Vuoden 2019 lopussa maksuhäiriömerkintä tai -merkintöjä oli 386 700 henkilöllä, mikä on lähes 5 000 ihmistä edellisvuotta enemmän. Maksuhäiriömerkinnät näyttävät myös kasautuvan entistä pienemmälle joukolle. Suomessa maksuhäiriömerkinnäin saaneissa on erityisen paljon nuoria aikuisia ja miehiä. 20–24-vuotiaista miehistä yli kymmenellä prosentilla on maksuhäiriömerkintä, kun taas 25–39-vuotiaista osuus on jo 15 prosenttia.

Osin nämä kaikki ilmiöt liittyvät toisiinsa. Ne kertovat eriarvoisuuden kasvamisesta Suomessa. Suomen suurin huolenaihe liittyykin tällä hetkellä siihen, miten eriarvoistuminen saadaan pysäytettyä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Eriarvoisuus luo pohjaa vastakkainasettelulle, jolla luodaan pahimmillaan pelkoa ja vihaa eri ihmisryhmien välille. Pidemmällä aikavälillä epäluottamus toinen toistamme kohtaan murentaa yhteiskuntarauhaa ja jakaa kansan kahtia. Sellainen kehityssuunta olisi Suomen tulevaisuuden kannalta suurin turvallisuusuhka. 

Eriarvoistumisen pysäyttämiseksi tarvitaan monenlaisia toimia, eikä sen pysäyttäminen tapahdukaan yhdessä yössä. Yleiseen ilmapiiriin voimme kuitenkin kukin omalla toiminnallamme vaikuttaa. Vaikka emme aina ymmärtäisikään toisiamme tai saavuttaisikaan yhteistä näkemystä, voidaan toisia kunnioittavalla keskustelukulttuurilla saada aikaan jo paljon hyvää.

Ei anneta periksi vihalle, pelolle tai vastakkainasettelulle. Rikki repivällä kulttuurilla voidaan aiheuttaa mittaamatonta vahinkoa, jota on myöhemmin paljon vaikeampaa korjata ehjäksi.