Blogi: Tekoja reilun työelämän puolesta

Keskustelu käy tällä hetkellä kuumana siivousalan alipalkkauksesta. On hyvä, että asia nousi vihdoin julkiseen keskusteluun. Siivousala ei kuitenkaan valitettavasti ole ainoa ala, jolla tätä ongelmaa Suomessa esiintyy. Ammattiliitoissa ongelmasta on puhuttu jo vuosia, ja kannettu murhetta monesta eri näkökulmasta. Avaan tähän liittyen muutamia näkökulmia ja esitän ratkaisuja reilumman työelämän puolesta.

1. Kanneoikeus ammattiliitoille

Kanneoikeus olisi tärkeä, sillä työntekijä on aina viime kädessä alisteisessa asemassa työnantajaansa nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalla on aina vallankäytön mahdollisuus työntekijään. Työnantaja päättää työstä ja sen rytmityksestä, valvoo työtä ja sitä, miten työ tehdään ja missä. Työnantaja päättää, kuka työtä tekee, jos kyseessä on alihankinta, ja milloin on työntekijän vastuulla tehdä työ sovitusti ja saada siitä palkkaa. Molemmilla on oikeutensa ja velvollisuutensa, mutta tasa-arvoinen tämä suhde ei ole. Siksi heikommassa asemassa olevan asema on turvattava niin, että tilanteeseen voi tarpeen vaatiessa puuttua jokin ulkopuolinen taho.

Pelko on paha isäntä. Pelko saa jähmettymään ja tyytymään siihen mitä on. Pahimmillaan pelko myös lamaannuttaa niin, ettei pysty toimimaan. Liittojen kanneoikeus olisi hyvä ja tehokas keino katkaista tämä pelon kierre. Kanneoikeudesta ei aiheutuisi haittaa yhdellekään yrittäjälle tai työnantajalle, joka toimii lakien ja ohjeistusten mukaisesti. Kanneoikeuden turvin kukaan ei jää yksin työelämän ongelmien kanssa.

2. Paikallinen sopiminen luottamusmiehen kautta

Paikalliseen sopimiseen on jo tällä hetkellä valtavasti mahdollisuuksia mm. teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa. Valitettavaa on, että selvästi paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ei tunneta, eikä niihin edes haluta tutustua. Monelta löytyy asiaan mielipide, mutta harva on tutkinut asiaa sen pidemmälle – ei välttämättä edes työnantajan puolesta. Paikalliseen sopimiseen liittyvää koulutusta ja yhteistyötä olisi siksi ehdottoman tärkeää edistää, myös yrittäjäpuolella. Tällä hetkellä ammattiliitot kouluttavat luottamusmiehiään paikalliseen sopimiseen. Kuinka voi olla siis mahdollista, että yksittäinen työntekijä saattaa itse olla tietoinen paikallisen sopimisen mahdollisuuksista, mutta läheskään kaikki työnantajat eivät vielä niitä tunne?

Järjestäytynyt työnantaja ja työntekijä ovat viime kädessä myös toistensa turva, myös kilpailussa. Yhdessä sovittu yleissitovuus takaa myös alakohtaiset palkkaminimit. Kukaan ei kiellä maksamasta enempää hyvälle työntekijälle, mutta jos paikallisella sopimisella halutaan maksaa vielä pienempää palkkaa, kuin mitä yhteisesti on sovittu, vääristää se markkinoita myös rehellisiltä yrittäjiltä.

3. Valvontaan panostaminen

Suomessa aluehallintoviranomainen on se taho, joka valvoo työpaikkojen käytäntöjä. Tälle sektorille tarvitsemme kuitenkin kipeästi lisää resursseja. Jo nyt AVI:t ovat ylikuormitettuja, ja koronatilanteen jälkeen tilanne tulee olemaan vieläkin pahempi.
Jos kuitenkin haluamme, että suomalainen työelämä on turvallista ja reilua, ja sen pelisääntöjä noudatetaan, on käytänteiden valvontaan löydyttävä lisää paukkuja. Lain valvomiseen tarvitaan voimaa. Vaikka Suomessa esimerkiksi kiristäminen ja ihmiskauppa ovatkin lailla kiellettyjä, on lain noudattamisesta löytynyt vakavia laiminlyöntejä. Valvontaan satsaaminen ei ole pois niiltä työnantajilta, joilla asiat ovat kunnossa. Se auttaisi kuitenkin suunnattomasti heitä, jotka työskentelevät tällä hetkellä hyvin epämääräisissä olosuhteissa. Lain tarkennusten ja valvonnan on siis oltava kunnossa, jotta voimme mennä aidosti mennä eteenpäin työelämässä – ei taaksepäin.

Kommentit

Jätä kommentti