Blogi: Universaali ansiosidonnainen

Tämä kevät on osoittanut, ettei kukaan ole turvassa koronan seurauksilta. Työ- ja tasa-arvovaliokunta on työskennellyt poikkeuslainsäädännön parissa ja mahdollistanut turvaa myös yrittäjille, jotka ovat menettäneet toimeentulonsa. Myös ne ammattiryhmät, jotka eivät yleensä ole joutuneet kokemaan työttömyyttä, ovat nyt joutuneet lomautusten ja irtisanomisten kohteeksi.

Kesällä on noussut keskusteluun ansiosidonnaisen työttömyysturvaan ulottaminen kaikille. Se on kaunis ajatus. Käytännössä sen toteuttaminen vallitsevan järjestelmän puitteissa on kuitenkin mahdotonta, ja se vaatisi rinnalleen järjestelmän laajemman uudistamisen. Uudistuksen toteuttaminen ei ole siis aivan niin yksinkertaista, kuin julkisuudessa on ehkä annettu ymmärtää. Ansiosidonnaisen laajentamista selvitettiin jo edellisellä hallituskaudella, ja myös Sanna Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu, että ansiosidonnaisen laajentamisesta on käynnistettävä tällä kaudella jatkoselvitys. Asia on siis tulossa vielä valmisteluun.Työttömyysturvajärjestelmämme kaipaisi kokonaisuudessaan syvällisempää keskustelua yksittäisten avausten sijaan. Ansiosidonnainen päiväraha, peruspäiväraha ja soviteltu päiväraha ovat olemassa jo nyt, mutta harvalla on laajempaa ymmärrystä siitä mitä ne tarkoittavat, kuinka niitä haetaan ja millä ehdoilla. Ansiosidonnaisen päivärahan saaminen vaatii työttömyyskassan jäsenyyden, ja sen suuruuteen vaikuttavat omat tulot. Kelan peruspäivärahaa voivat taas hakea kaikki, mutta suuruudeltaan se on 33,66 € päivässä. Kelan peruspäiväraha on työmarkkinatukea on niille, joiden työssäoloehto ei ole täyttynyt.Näiden lisäksi on olemassa soviteltu päiväraha, osa-aikaeläke, osa-aikatyökyvyttömyyseläke ja sairaspäiväraha.

Suomessa viitataan usein siihen, kuinka täällä on helppoa olla työttömänä, kun raha tulee automaattisesti tilille. Todellisuudessa Kelan peruspäivärahalla ei kuitenkaan juhli kukaan.

Järjestelmään liittyvän keskustelun ohella mielestäni oleellisempaa olisi pohtia työttömien asemaa työmarkkinoilla. On löydettävä vastaus siihen kysymykseen, kuinka saisimme ihmiset takaisin työelämään. Työ on parasta sosiaaliturvaa, kuten Lauri Ihalainen sanoi. Suomessa on tuen vastikkeeksi ollut aina kannustimia ja vaatimuksia. Vaatimusten on kuitenkin oltava kohtuullisia ja reiluja. Aktiivimalli ei ollut reilu. Aktiivimalli muutti järjestelmämme hankalammaksi, lisäsi byrokratiaa, laski turvan tasoa ja oli myös henkisesti alentava kokemus sen kokijalle. Sen kaltaista uudistusta en halua. Sosiaaliturva vaatii kokonaisvaltaisen uudistuksen, joka on tehtävä yhdessä työmarkkinoiden kanssa. Turvaa tarvitaan, kun jäädään työttömäksi, sairastutaan tai eläköidytään. Turvaa on myös saatava silloin, kun on hätä. Turvan saamisen on oltava helppoa, että hakija itse ymmärtää sen ehdot ja kokee ne reiluiksi. Tähän uudistukseen tarvitaan ammattiliittoja molemmin puolin pöytää, sillä liitot ovat työelämän parhaimpia asiantuntijoita.

Suomessa on ollut vahva perinne kuunnella asiantuntijoita, kun suuria muutoksia valmistellaan. Ei sitä, joka huutaa koviten. Toivon mukaan tämä perinne säilyy jatkossakin.

Kommentit

Jätä kommentti