Hyvät juhlijat, arvoisat kuudesluokkalaiset 

Itsenäisyyspäivä herättää meissä kaikissa ajatuksia ja tunteita. Muistoja, haaveita ja ehkä historian havinaa. Ajatuksen siitä, kuinka onnekkaita olemme, kun Suomessa on rauha. Se on kaikista tärkeintä, meille kaikille. 

Rauha tarkoittaa minulle sitä, että minä voin tehdä työtä. Minun lapseni voi käydä koulussa. Perheeni voi olla yhdessä. Minua ei maaliteta, mollata tai pilkata vaikka olen julkisessa työssä. Aina se ei onnistu. 

Samaa ajattelen myös teille nuorille, teillä on oikeus olla rauhassa. Kotona ja koulussa, ei pilkkaa ivaa tai väkivaltaa. Se ei kuulu Suomeen. Se ei kuluu myöskään someen. Ei TikTokkiin, Instaan, Ask me:n tai snäppiin. WhatsAppissa pitää voida olla ilman että puhelin täyttyy ryönästä. 

Siksi sillä, miten toisistamme puhumme, on iso merkitys. Hymy ei maksa mitään, ei kiitos tai kehu. Mutta se, kenelle ne sanotaan, voikin tehdä kaverin päivästä paljon paremman. Siksi luokkakaverista ja ystävästä on hyvä pitää huolta, kaveria ei jätetä. Ei jätetty 80 vuotta sitten, eikä ole syytä jättää nytkään. 

Kuudesluokkalaiset, 

On hyvä tuntea historia, ettei tehtäisi samoja virheitä, kun joskus on tehty. Sieltä voi myös oppia ymmärtämään. Minun pappa opetti minun äitini, ja äitini opetti minut, ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja ajatuksia. 

Pappa oli sodassa. Molemmissa. Hän oli syntynyt jo enne sisällissotaa, ja elänyt kolmen erilaisen sodan ajan. Pienenä poikana hän oli kalastanut yöllä, ettei kukaan nähnyt. Hän hoiti ruuan kalastamalla teitä nuorempana äidilleen, siskolleen ja itselleen. Isä oli kuollut työtapaturmassa. Hän oli talvisodassa ja jatkosodassa. Ammuttiin päähän ja jäi henkiin. Palasi rintamalle ja jäi lopussa sotavangiksi. Kun hänet palautettiin Suomeen, hän painoi 43 kg. Mutta hän ei koskaan vihannut. Koska viha ei vie eteenpäin. Viha sumentaa sisältä ja saa meidät käpertymään. 

Niin kauan kun on elämää, on toivoa, ja siksi viha on energian hukkaa. Joskus sitä vihastuu ja kokee vääryyttä, mutta siihen tunteeseen Ei kannata jäädä vellomaan.

Hyvät juhlijat,

Vaikka aika on synkkä, on aina hyvä valmistautua tulevaan. Uskaltaa unelmoida. Aina tulee se parempi aika, joskus nopeammin, joskus hitaammin. Unelmoikaa, haaveilkaa, suunnitelkaa mitä haluatte tehdä, kun korona on ohi. Mikä on se juttu mitä aikuisena haluatte tehdä ekana. Teille maailma on avoin. Kaikki on mahdollista. Suomessa jokaisella on mahdollisuus unelmoida ja edetä kohti unelmiaan. 

Voihan meillä olla asioita, jotka eivät aina ole oikein ja mene hyvin, mutta niitä epäkohtia voi yrittää parantaa. 

Ja aina kannattaa unelmoida, vaikka Kuben tavalla:

”Kaikkee muut ku sitä tavallist, haluun kämpän kuust, kiesien Japanist” 

Hyvää itsenäisyyspäivää!