Tapasin korjausmiehen Ukoskan uimarannalla. Ihanan vilvoittava hetki laiturilla ja ehkäpä siitä syystä nousi keskusteluun viimeaikaiset kuumottavat jopa polttavat keskustelunaiheet tässä valtakunnassa, kun sanansäilää on heiluteltu ja heitetty bensaa kyteviin liekkeihin ihan urakalla.

Korjausmies kysyi, mikäköhän tätä kansaa oikein vaivaa, kun äärioikeisto ja äärivasemmisto kiinnostaa? Missä on sosiaalisuus, yhteisen hyvän tavoittelu ja maalaisjärki. Niina mitä luulet, onko tämä kansa oikeasti jakautumassa kahtia. Kiedoin pyyhkeen tiukemmin ympärilleni sillä aavistin, ettei tästä keskustelusta tulisi kovin lyhyt. Eikä helppo. Vastasin, että tätä maata on aina rakennettu yhteistyössä, neuvotellen. Ei näin pienellä maalla ole varaa jakaantumiseen, vaikka ei kaikista asioista oltaisiinkaan samaa mieltä. Ei tämä tilanne hyvältä näytä, mutta haluan uskoa suomalaisten järkeen ja hyvyyteen, olematta silti mikään lapanen, vastasin.

Korjausmies kuivasi hiuksensa ja jatkoi, että nyt vouhotetaan ihan kaikesta. Ei ole päätä eikä häntää tässä meiningissä. Nyt tuntui jo pieni pisto omassakin sydämessä. Ennen kuin ehdin vastata, niin korjausmies jatkoi kysymyksellä. Onko se Niina niin, että politiikassa on tapana etsiä itseä tyhmempi tyyppi tai porukka kaveriksi, että saa omat mielipiteet tai asiat eteenpäin. Tarkoitan tällä sitä, miten ihmeessä kokoomus on saanut pölläytettyä perussuomalaiset syyllisiksi lähes kaikkiin hallituksen hulluihin puuhasteluihin. Yritin vastata niin hyvin kun pystyin, puhuin kompromisseista ja arvomaailmojen eroista. Ennen kuin pääsin loppuun, oli korjausmies sukeltanut takaisin veteen.  

Kun korjausmies nousi laiturille ja nautti vielä hetken auringon viime säteistä palasi hän EU vaaleihin. Oli muuten kova tulos sillä vassareiden Liillä, hän totesi. Olin samaa mieltä. Keskustelimme hetken siitä mitä seurauksia vassareiden hyvästä tuloksesta voisi olla kotimaan politiikkaan. Päädyimme siihen, että sen aika näyttää. Saatiin kuitenkin laitaoikeiston nousu torpattua, siitä iloitsimme molemmat.

Ennen kuin jatkoimme tahoillamme viilenevään kesäiltaan toivottelimme toisillemme hyvää kesän jatkoa ja totesimme kuin yhdestä suusta, että toivottavasti mahdollisimman moni suomalainen, myös ammattipoliitikko saisi kesän aikana viilennystä tunteisiin ja rentoutta elämään. Jospa se yhteistyön siemenkin alkaisi taas itää näissä yhteisissä asioissa, tässä yhteisessä maassa.

Niina