Kaksi raskasta ja kammottavaa vuotta. Tällä viikolla tulee kuluneeksi kaksi vuotta Venäjän  hyökkäyksestä Ukrainaan. Tämä Ukrainan itsenäisyystaistelu Venäjää vastaan on edelleen käynnissä kaikessa kauheudessaan. Ukrainalaiset on sotiessaan joutuneet keksimään monia uusia tapoja sotia, koska lännen apu ei vieläkään ole ehdotonta, jopa vähenemään päin. Valitettavasti.

Ukraina on nyt kovan paineen alla, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta. Kun kurkistaa maan historiaan, niin sieltä nousee esille asioita ja tilanteita, jotka ovat muokanneet maasta ja sen kansalaisista uskomattoman sitkeitä maansa puolustajia. Holodomoriksi nimetty nälänhätä vuonna 1932-1933 oli järkyttävä osoitus Neuvostoliiton välinpitämättömyydestä. Tuona aikana kuoli arviolta 10 miljoonaa ukrainalaista, jopa enemmän. Tämä kansanmurhaksikin nimetty vuosi on ollut ensi askel ukrainalaisten vähättelyyn ja Neuvostoliiton ylivaltaan ja siitä huolimatta toisessa maailmansodassa ukrainalaiset puolustivat kiihkeästi itseään natsi-Saksaa vastaan, jopa naisten voimin.

Kun huonosti hoidetun Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus sattui huhtikuussa 1986, oli sekin ukrainalaisten sylissä. Prypjatin kaupunkiin tuotiin nuoria elämään ja työskentelemään neuvostoliittolaisten unelmaa, mikä lopulta räjähti taivaan tuuliin. Jälkien siivous ja valtaisa ympäristötuho jäi Ukrainalle.

Sitten tulikin muutaman rauhan vuoden jälkeen Krimin valtaus ja Maidanin kauheudet. Suomessa tilanne näkyi lähinnä juustojen viemisellä rajan yli, varsinkin Itä-Suomessa. Lehdet jaksoivat kirjoittaa venäläisistä kilomummoista. Ja kun kuviteltiin, että tilanne rauhoittui, niin jälleen Venäjä iski ja tällä kertaa täydellä voimalla. Tuntuu, että ympyrä alkaa sulkeutua, Tsernobyl ja sen tuho on jälleen mielessä, kun Venäjä on vallannut voimalan sekä miinoittanut Zaporizzajan ydinvoimalan ympäristön. Odottaako Venäjä taas taantuman hetkeä, vai pysyykö jarruttavassa sodankäynnissä ? Epätietoisuus painaa meitä kaikkia.

Väitän, että samaan aikaan me länsimaat olemme väsyneet tähän sotaan. Auttamistahtomme hiipuu ja samalla pelkäämme, että jossain vaiheessa Venäjä vain kahmaisee Ukrainan. Katsommeko vain vierestä jos näin käy.

Niina