Paikallinen sopiminen – tuo kaikkivoipainen ratkaisu?

Keskustelu paikallisesta sopimisesta nousee aika ajoin pintaan. Terminä se herättää monenlaisia tunteita, riippuen kuulijan näkökulmasta. Käsitykset paikallisesta sopimisesta tuntuvat vaihtelevan käytännössä radikaalistikin.

Entisenä pääluottamusmiehenä olen kuitenkin hämmästellyt eniten sitä, kuinka paikallista sopimista väläytellään kaikkivoipaisena ratkaisuna esimerkiksi Suomeen tehtävien investointien pelastamiseksi. Kilpailukyky kun ei ole pelkästään palkkakysymys. Teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi tarvitaan monia toimia, joista viimeisimpänä hallitus onkin toteuttanut mm. teollisuuden sähköveron alentamisen EU:n minimitasolle, uudistanut päästökauppakompensaatiota ja pitänyt väylämaksut puolitettuna. On selvää, että keinoja tarvitaan vielä lisää. Suhtaudun kuitenkin avauksiin paikallisen sopimisen lisäämisestä työehtosopimuksen ja luottamusmiesjärjestelmän ohi varauksellisesti monista syistä, joita tässä kirjoituksessa avaan tarkemmin.

  1. Monille varmasti yllättävä uutinen, mutta paikallinen sopiminen työpaikoilla on jo nyt mahdollista. Järjestäytyneellä työnantajalla on mahdollisuus sopia monestakin asiasta paikallisesti työntekijöidensä kanssa. Esimerkiksi toimiessani pääluottamusmiehenä terästehtaalla sovimme paikallisesti mm. työviikon aloituksesta ja lopetuksesta, tuotantopalkkioista, vuorojen pituuksista, työaikapankista ja joustovuorosopimuksesta. Jos työnantajalla aidosti on tahto sopia paikallisesti, on se siis täysin mahdollista jo nyt.Muistuttamisen arvoista lienee sekin, että myös työehtosopimusten yleissitovuus on tässä maassa yhteisesti sovittu asia, ja siksi onkin omituista, miksi sitä ei olisikaan nyt yhtäkkiä syytä kunnioittaa. Työehtosopimusten yleissitovuudella on suomalaisten vahva tuki. Keväällä 2020 SAK:n teettämän tutkimuksen mukaan 66 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että työehtojen pitäisi määräytyä vähimmäistyöehdot turvaavan työehtosopimuksen ja yleissitovuuden perusteella. Onhan sekin asia, joka on paikallisesti sovittu Suomessa.
  1. Jos paikallista sopimista edistetään poistamalla työehtosopimusten yleissitovuus, kuten usein on esitetty, asettaisi se työntekijän alttiiksi palkkasyrjinnälle ja työehtojen heikennyksille. Käytännössä yleissitovuuden poistaminen aiheuttaisi todennäköisesti sen, että minimipalkasta säädettäisiin laissa. Ja silloin useimmilla aloilla palkoissa mentäisiin aivan taatusti alle nykyisten työehtosopimusten minimien. Lähtökohtaisesti sopiminen toimii parhaimmillaan juuri silloin, kun sopimisen molemmilla osapuolilla on yhtäläiset valmiudet ja resurssit neuvotteluiden läpiviemiselle. Työmarkkinajärjestöt, niin työnantajien kuin palkansaajienkin edustajat, ovat tässä mielessä parhaimmat mahdolliset neuvottelijat.Jos neuvottelut käytäisiin sen sijaan joka kerta esimerkiksi työhaastattelun yhteydessä, voisi esimerkiksi työuraansa aloittelevan nuoren vastassa olla kokenut, suuren työnantajan edustaja. Tällainen asetelma olisi luonteeltaan täysin erilainen. En näe johdonmukaisena tavoitteena, miksi Suomessa haluttaisiin lainsäädännön avulla käytännössä helpottaa työvoiman hyväksikäyttöä työmarkkinoilla. Sitä kun tapahtuu valitettavasti jo nyt.
  2. Sopimisessa on kyse siitä, että molemmat osapuolet hyötyvät. Jos paikallista sopimista alettaisiin tarkastelemaan uudelleen, niin millä tavoin työnantajapuoli olisi valmis tulemaan vastaan työntekijöitä? Ollaanko esimerkiksi valmiita antamaan työntekijäpuolelle tulkintaoikeus, kuten Ruotsissa? Vai poistetaanko työrauhavelvoite niiltä työpaikoilta, joilla vapaampaa sopimista tehdään? Sopiminen ei voi olla yksipuolista sanelua, eikä sanelua pitäisi siksikään sopimiseksi yrittää pukea. On selvää, että mikäli paikallista sopimista halutaan tasavertaisesti lisätä, tulisi samalla luottamusmiesjärjestelmän toimintaedellytyksiä samalla kehittää ja parantaa. Ei murentaa.
  3. Työehtosopimukset ja yleissitovuus hyödyntävät työntekijöiden lisäksi myös yrityksiä. Yritysten kilpailuasetelma saman alan yritysten kesken on huomattavasti oikeudenmukaisempi, kun kaikki ovat sitoutuneet noudattamaan alakohtaisia olosuhteita, sekä varmistamaan reilut työehdot ja riittävän palkkatason työntekijöilleen. Vaarana on, että rehelliset ja reilut työnantajat joutuisivat tässäkin kärsijöiksi, jos yleissitovuutta purettaisiin.

On ymmärrettävää, että keskustelu Suomen kilpailukyvyn parantamisesta käy juuri nyt kiivaana. Se on täysin aiheellinen huoli ja siinä on tärkeää olla hereillä. Toivoisin kuitenkin enemmän suhteellisuuden tajua ja ymmärrystä siitä, että kilpailukykyä ei voida nostaa polkemalla suomalaisen työn hintaa ja työntekijöiden oikeuksia. Se vasta olisikin kallis ja vaikea tie.

Kommentit

Jätä kommentti