Viime viikolla Työterveyslaitos julkaisi raportin Miten Suomi voi? tutkimuksesta. Siitä selvisi ajankohtaiset tiedot työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista kuormitustekijöistä ja voimavaroista. Suomalaisten työhyvinvoinnissa ei näy käännettä parempaan.

Raportissa oli paljon hyvää, hyvinvointia edistäviä voimavaroja, työpaikan pysyvyyden kokemusta, reilua kohtelua ja työn itsenäisyyden lisääntymistä. Valitettavasti kuormitustekijätkin ovat lisääntyneet, epävarmuus oman työn tulevaisuudesta, byrokratiavaatimukset ja tunnetyö. Toiveikkuus on vähentynyt. Tämän seurauksena halu ja kyky tehdä työtä on heikentynyt. Työn imu on hiipunut, eikä työ ole enää kaikille voimavara joka kantaa arjessa.

Samaan aikaan työuupumus on kasvussa ja joka neljännellä suomalaisella on tutkimuksen mukaan kohonnut riski uupua työssä. Eikä tämä riski näyttäydy pelkästään suorittavalla työntekijäjoukolla, vaan se on kasvanut erityisesti esihenkilö-ja johtotehtävissä olevilla sekä nuorilla työntekijöillä. Nyt pitäisi hälytyskellojen soittaa ja meidän tartuttava toimeen terveemmän työelämän palauttamiseksi. Yhteiskunnan päätöksillä ei saa kaivaa syvempää pahoinvointikuoppaa, vaan rakentaa siltoja ja tikkaita.  

Toissa viikolla vietimme Miina Sillanpään ja tasa-arvon päivää. Ajatelkaa, yli sata vuotta sitten aloitettiin työ, jotta köyhyys ja kurjuus saataisiin loppumaan. Miina yhtenä taisteli yksinäisten ja köyhien palvelijoiden ja puotipuksujen puolesta, jotka olivat sen ajan osa-ja määräaikaisia työntekijöitä.  Paljon hyvää on saavutettu, mutta toissa viikon uutinen pysäytti. Työssä käyvien köyhien määrä uhkaa kasvaa kymmenillä tuhansilla lähivuosina. Tähän maahan on syntymässä uusi kasvava joukko, palkkaköyhät. Tällä hetkellä 61 000 ihmistä elää palkkatulosta ja yhteiskunnan tulonsiirroista huolimatta köyhyysrajan alapuolella. Ja tämä joukko tulee kasvamaan THL:n arvion mukaan 31%:lla vuoteen 2027 mennessä. Palkkaköyhyys on yleisempää naisvaltaisilla aloilla. He pelkäävät työpaikan menetystä ja kokevat työnsä henkisesti hyvin kuormittavaksi. Riippuvuus työnantajasta on suurta ja moni päätyy tekemään yhtäaikaisesti useampaa työtä. Voi Miina, sinä et haluaisi tätä nähdä.

Pienituloisten ostovoima laskee ja tulee laskemaan jatkossakin. Vuosina 2021-2023 lasku on ollut jyrkkä. Kokonaisansioilla mitattuna kuukausittainen ostovoima vuonna 2024 on 150 euroa pienempi kuin vuonna 2020.

Palkkaköyhyydellä on pitkä varjo, sillä tulevat hallituksen työelämä-ja koulutusleikkaukset tulevat vaikuttamaan mm. palkkakehitykseen heikentävästi, tuloerojen kasvuun sekä jatkokoulutusmahdollisuuksiin ja urakehitykseen.  Ja mitä tämä kaikki vaikuttaa työntekijöiden omanarvon tuntoon ja perheisiin, työpaikkojen keskinäiseen ja sisäiseen luottamukseen ja työn kehittämiseen.  

Työterveyslaitoksen Janne Kaltiainen on todennut hienosti, että ”se, millaisia odotuksia meillä on tulevaisuuttamme kohtaan, vaikuttaa siihen, miten voimme tässä ja nyt. Onkin tärkeää, että työpaikoilla on reilua kohtelua, yhteisiä keskusteluja ja tukea, jotta emme jäisi yksin epävarmoina aikoina. Näin voidaan torjua epävarmuuden kielteisiä vaikutuksia”, yhdyn näihin sanoihin täysin.

Niina Malm