Puuttuminen on välittämistä

Lapsen oikeuksien viikon pääsanomana on, että jokaisen lapsen ja nuoren on uskallettava unelmoida ja saatava eväät omanlaisen tulevaisuuden rakentamiselle. Se on mielestäni yhteiskunnan tärkein ja arvokkain tehtävä.

Yhteiskunnan onnistuminen mitataan siinä, millaisin mahdollisuuksin jokainen lapsi voi omasta taustastaan huolimatta ponnistella kohti omia haaveitaan. Oikeus koulunkäyntiin, turvalliseen lapsuuteen ja kasvua tukevaan ympäristöön ovat lastemme yhdenvertaisuuden tärkeimpiä tukipilareita.

Lapsen oikeuksien viikkoa on varjostanut viime aikojen synkät uutiset. Lasten ja nuorten pahoinvointi ja väkivaltainen käyttäytyminen on herättänyt suurta huolta erityisesti turvallisuuden näkökulmasta. Osin puhutaan jo jengiytymisen ilmiöstä. Ilmiö on merkki siitä, että yhdenvertaisuus ei jostain syystä toteudu yhteiskunnassamme täysin.

Kaikilla lapsilla ei ole elämässään sellaista tukea ja turvaa, jota tarvitsisi. Silloin kun nuori kokee, että millään ei ole mitään väliä, on valitettavan helppoa ajautua epätoivoisiin tekoihin ja purkaa pahoinvointiaan muihin ihmisiin. Ilmiöön kytkeytyy vahvasti myös ulkopuolisuuden tunne – se, ettei koe olevansa osa tätä yhteiskuntaa.

Ongelmakäytöksen takaa löytyvät syyt ovat usein moninaiset, mutta usein ne liittyvät perheessä esiintyvään pahoinvointiin tai sosiaalisiin ongelmiin. Osin taustalla saattavat vaikuttaa myös päihde- ja mielenterveysongelmat. Siksi ennaltaehkäisevästä työstä ei voi koskaan puhua liikaa. Ennaltaehkäisevän työn onnistumisen kannalta on myös kriittisen tärkeää, että luottamus viranomaisiin on kunnossa. Jos lapsi tarvitsisi apua, mutta perhe on kykenemätön ottamaan sitä vastaan, ollaan jo todella vaikeassa tilanteessa.

Väkivalta on aina väärin, eikä se ole missään tilanteessa oikeutettu keino purkaa omaa pahoinvointia. Jos kuitenkin ollaan siinä pisteessä, että vahinko on jo tapahtunut, on siihen puututtava heti. Esimerkiksi Etelä-Karjalan kouluissa on käytössä lain vastaisten tekojen malli, jossa alaikäisten väkivaltaiset teot rinnastetaan rikokseen. Vakavimmillaan tilanteet vaativat poliisin tai lastensuojelun puuttumista.

Jokaisen aikuisen vastuulla on puuttua tilanteeseen, kun lapsi tai nuori voi pahoin. Oli kyse sitten kouluympäristöstä, harrastuksista tai kadulla havaitusta käytöksestä. Puuttuminen on kuitenkin loppujen lopuksi aina toisesta välittämistä.  

Kommentit

Jätä kommentti