Olin metsälenkillä Lammassaaressa Pertta koiran kanssa ja korjausmies sattui polulla vastaan. Oli sen verran paljon puhuttavaa loman jälkeen, että istuttiin hetkeksi kannon nokkaan molemmat. Pertta ei ollut asiasta kovin innostunut, metsä ja sen hajut kiinnostivat enemmän, mutta minua kyllä kiinnosti mitä korjausmiehellä oli mielessä. Ja olihan sitä, en meinannut saanut suunvuoroa.

Epäilen suuresti tätä paikallisen sopimisen mallia, aloitti korjausmies ja ihmetteli, miten esim.100 vuotta vanhaan yritykseen, jossa on omat työsopimusten sopimustavat ja -kulttuuri voidaan säätää tilalle nykyhallituksen esittämät paikallisen sopimisen pykälät. Aivan mahdoton yhtälö minun mielestäni.

Itse olen kokenut sen, kuinka revitään yhteinen sopimisen kulttuuri ja herrasmiessopimukset riekaleiksi ihan muutamalla typerällä muutoksella. Tämän jälkeen työyhteisöt jäävät ihan tuuliajolle. Sitäkö se me-henki ja yhteen hiileen puhaltaminen on, jota työnantajat niin kovasti mainostavat. Puheet ja teot eivät kohtaa.

Kyllä on kovat puheet ja ajatukset päättäjillä, mutta kuka parantaa näistä syntyvät luottamushaavat ja kuinka mennään eteenpäin, sitten kun oikeasti tarvitaan sitä me-henkeä. Ehkä palkataan taas joku konsultti ratkomaan tämäkin ongelma paukautti korjausmies. Tässä vaiheessa alkoi minuakin jo vähän hymyilyttää, kun tuli mieleeni ne kaikki tilaisuudet ja kyselyt, joilla on pyritty työyhteisön henkeä parantamaan. Vastasin korjausmiehelle, että kyllä se niin on, että jos työelämän perushommat hoituu hyvin yhdessä sopien, ei siihen tarvita mitään ulkopuolisia vippaskonsteja, eikä sirkushuveja. Keskinäinen luottamus kantaa pitkälle.

Tähän korjausmies kysyi, miksi sitten toimiva luottamusmiesjärjestelmä pitää romuttaa, eikö hallitus ole kuullut Yt neuvottelukunnasta, työhuonekunnan kokouksista tai jopa eri osastojen Yt-ryhmistä ? Niissä kunnioitetaan lakeja ja sovitaan paikalliset toimintatavat ja työpaikkojen säännöt, yhdessä. Johon jatkoin, siis reilua paikallista sopimista, jota tehdään jo nyt. Korjausmies nyökytteli.

Pertta alkoi olla istuskelusta ja jutuista jo niin kärsimätön, että päätimme jatkaa matkaa ja toivottelimme toisillemme hyvät syksyn alut. Toivottavasti tapaamme taas pian.

Jäin miettimään mitä korjausmies sanoi ja tuli mieleeni, että ymmärtääkö hallituksen väki, miten näillä isoilla työelämämuutoksilla ollaan horjuttamassa sopimuskulttuuria, jonka avulla tähän maahan on rakennettu koko hyvinvointivaltion perusta. Hyöty on ollut kaikkien hyöty. Muita ratkaisuja työelämän haasteisiin olisi kyllä varmasti löytynyt jos halua olisi löytynyt.

Voisinpa viedä edes hetkeksi nämä Karjalan männyt Helsinkiin, niin voisi niihin muutama ministeri hakata päätään. Jospa vaikka järki alkaisi juosta.

Niina