Ystävyydestä

Viimeisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa pitämässäni puheessa muistutin valtuutettuja lepäämään ja rakastamaan. Olisinpa silloin tiennyt, millainen kesä tästä tulee. Se on ollut kieltämättä raskas ja toisaalta olen saanut kokea menetyksen ohella rakkautta ja välittämistä. Ja mikä tärkeintä, olen saanut myös antaa näitä tunteita läheisilleni.

Ystävyydestä on puhuttu paljon, varsinkin korona-aikana. Siitä kuinka ystäviä ei ole voinut tavata ja olla heidän kanssaan kasvokkain. Keväällä ja alkukesästä tilanne näytti jo hyvältä, kunnes nyt heinäkuussa tilanne muuttui taas huonommaksi. Toisaalta juuri nyt on ollut aikaa olla niiden kaikista läheisimpien kanssa, kun oma elämänpiiri on tietoisesti pysynyt pienenä ja matkustelu on jäänyt, kuten kaikki muukin ylimääräinen liikkuminen. Siksi varmasti on ollut aikaa miettiä juuri ystävyyttä ja empatiaa.

Suomen Kuvalehti, numerossa 29, kirjoittaa ystävyydestä ja juuri se oikeastaan minuakin nyt innoitti kirjoittamaan. Artikkelissa puhutaan lasten empaattisuudesta ja siitä, kuinka sitä voidaan kehittää. Toisen asemaan asettuminen, toisen tukeminen, halu olla ystävällinen ja rakentava, taito ymmärtää toista vaikka ei olisi samaa mieltä, ovat elämän perusasioita, joita kaikkien pitäisi harjoitella. Vihaaminen ja katkeroituminen eivät pitkässä aikajuoksussa hyödytä ketään, joskin hallittu viha ja suuttumus voivat auttaa meitä puolustamaan itseämme. Kuitenkin pitkälle jatkuneena ja ajurin paikalla ollessa viha voi saada ei-toivottuja asioita aikaan. Vihan kautta toimiminen ei myöskään ole helpoin tie.

Toivoisin myös politiikkaan empatiaa. Poliittinen päätöksenteko ei voi pyöriä katkeruuden, vihan tai ainoastaan viivan alle jäävien lukujen perusteella. Tarvitaan ymmärrystä siitä, miksi superkotitalousvähennys ei auta häntä, jolla ei juuri nyt ole rahaa senttiäkään laittaa kotipalveluihin. Se ei auta, että rahan saa vuoden päästä takaisin, jos rahaa ei ole nyt.  Siksi tarvitaan julkisia palveluita. Tarvitaan neuvottelutaitoja ja halua tehdä kompromisseja. Tarvitaan ihmisiä päätöksentekoon, jotka ymmärtävät myös tämän puolen elämästä. Onneksi SDP:n joukoissa on myös heitä, meitä.

Kotiin tarvitaan juuri nyt palveluita kuten siivousta, kaupassakäyntiä, lastenhoitoa. Apua tarvitaan muksusta mummoon. Elämä on muuttunut hektiseksi ja kaikilla meillä ei ole läheisiä samalla paikkakunnalla. Kotiin saatava apu on sitä, jolla myös on helpompi ylittää se kynnys, jota avunsaaja ei ehkä jaksa ylittää. Siksi matalan kynnyksen palveluista on tulevaisuudessa tultava kynnyksettömiä tai niin päin, että joku muu voi tulla tarvittaessa oman kynnyksen yli. Ketään ei ole nyt varaa jättää yksin.

Kuulin vasta ikään omassa kotikaupungissani toimivasta osuuskunnasta, jossa toimii aktiiveja, jo eläkkeellä olevia ihmisiä. He tulevat kotiin ja auttavat missä tarvitaan. Tällaisia palveluita me tarvitsemme myös julkiselle puolelle tai ensihätään ainakin kunnan tukemina heille, jotka apua tarvitsevat. Ihminen tarvitsee ihmistä.

Minä olen kiitollinen Teille kaikille, jotka olette muistaneet minua tämän kesän aikana. Teitä on valtavasti. Kolme sanaa, kuinka sinä voit? Nyt sain kokea itse niiden merkityksen. Tämä ei ole ollut se kesä, joka jää mieleen kaikkien aikojen kesänä hauskuudessaan, vaan kesänä, jolloin olen menettänyt ja oppinut paljon. Te olette olleet minua kohtaan ystäviä ja antaneet minulle empatiaa ja se jos mikä merkitsee paljon juuri nyt.

Olen kantapään kautta ymmärtänyt, että elämä on tässä ja nyt. Olen myös löytänyt uusia asioita, joihin haluan vielä perehtyä jatkossa poliittisesti enemmän ja antaa heille ääneni. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Muistakaa rakastaa!

Kommentit

Jätä kommentti