SYÖPÄTSUNAMI

Puheenvuoroni Etelä-Karjalan Syöpäyhdistyksen Imatran osaston 40 v. juhlissa 19.10.2025

Arvoisa Saimaan syöpäyhdistyksen Imatran osaston väki, yhteistyökumppanit ja koko juhlaväki

Ensinnäkin lämmin kiitos kun pääsin puhujaksi tähän tärkeään juhlaan.

Tänään me kokoonnumme yhteen ei vain juhlimaan osaston arvokasta työtä, vaan myös kohtaamaan todellisuuden, joka koskettaa meitä kaikkia – tavalla tai toisella. Syöpä ei katso ikää, sukupuolta tai asemaa. Se tulee hiljaa, mutta sen vaikutukset ovat myrskyn kaltaiset, kuin tsunami.

Te varmasti hieman ihmettelette puheeni raflaavaa otsikkoa, mutta haluan kertoa teille miltä syöpään sairastuminen tuntui noin kaksi vuotta sitten. En ole joutunut onneksi luontostunamin uhriksi, mutta voin kuvitella, että syöpästunamia voisi verrata siihen. Se yllättää, et pääse pakoon, et usko selviytyväsi, happi loppuu monesti ja huolen määrä painaa mielen maan rakoon.

Kun sairastuin rintasyöpään aloin kuvata tissipäiväkirjaa. Tuntui ettei ollut sanoja, oli vain kuvat ja musiikki. Kuvat ovat edelleen tallessa ja päiväkirjassa valtava määrä eri laulujen sanoituksia. Vuoden 2023 soitetuin biisi spotify-tililläni oli Metallican Master of Puppets. Ostin bändin liput Helsinkiin heti kun ne tulivat myyntiin ajatuksella, jos olen elossa, niin menen paikalle. Ja menin. Vaikka oli EU-vaalipäivä. Mutta mie olin elossa.

Jälkikäteen ajatellen mie selviydyin aika hyvin. Välillä itkin ja välillä nauroin. Istuin tallilla ja kampesin itseni hevosen selkään kävelemään ympyrää, kun en uskaltanut lähteä pihasta. Vasta jälkeen päin ymmärsin, kuinka raskasta se aika oli läheisille. Lapsille, puolisolle, äidille ja ystäville. He olivat koko ajan varpaillaan ja vahtasivat minua. Olin kuin norsu lasikaupassa, jota kaikki tarkkailivat vähän salaa. Sairastuminen on koko perheen, ystäväpiirin, työyhteisön asia.

Kaikesta tästä kuitenkin opin, että minusta välitetään.

Mutta, he joilla ei ole ketään, heidän puolestaan olen pahoillani. Näitä siskoja ja  veljiä näin syöpiksellä usein. Ihmisiä, jotka tulivat yksin ja kertoivat olevan yksin sairauden kanssa.

Teidän roolinne on korvaamaton löytää nämä ihmiset ja antaa heille juuri sellaista apua, kun kukin tarvitsee. Kiitos siitä.

Yhä useampi suomalainen saa syöpädiagnoosin. Me puhumme jopa syöpätsunamista – ilmiöstä, jossa sairastuneiden määrä kasvaa nopeammin kuin hoitojärjestelmämme ehtii reagoida. Tämä ei ole vain terveydenhuollon haaste. Tämä on yhteiskunnallisen kriisin paikka.

Kun nyt, joka vuosi noin 36 000 suomalaista sairastuu syöpään, vuonna 2035 sairastuneiden määrän ennakoidaan olevan jopa 10 000 suurempi. Jo nyt vuosittain liki 200 000 elinvuotta jää elämättä syöpäkuolemien vuoksi.

Jotta nykyisen hallituksen sote-linjaukset eivät uhkaa syöpäpotilaiden saamaa hyvää hoitoa, on syöpämäärän kasvuun pakko varautua kansallisesti. Suomi tarvitsee kansallisen syöpästrategian eli yhteiset linjaukset syövän ehkäisyn, hoidon, kuntoutuksen ja syöpätutkimuksen tulevaisuudesta. Syöpästrategia on väline, jolla voimme parantaa sekä potilaiden välistä yhdenvertaisuutta sekä hoitojen kustannusvaikuttavuutta. Tätä on useampi asiantuntijataho viime vuosina esittänyt. Kun syövät lisääntyvät, palvelujen tarve kasvaa ja kun samaan aikaan kehitetään yhä kalliimpia hoitoja, on aivan pakko panostaa tautien ennaltaehkäisyyn myös yhteiskunnallisesti.

Yksi erittäin vaikuttava terveydenhuollon menetelmä on syöpäseulonnat. Seulontoja kehittämällä on mahdollista varhentaa syöpien diagnostiikkaa ja suolisto- ja kohdunkaulasyöpäseulonnoilla jopa ehkäistä syövän synty. Joten osana syöpästrategiaa on välttämätöntä tehdä päätöksiä syöpäseulontaohjelmien kehittämisestä.  

Yksi EU-suosituksista on rintasyöpäseulonnan ikärajojen laajentaminen. Suomi seuloo tällä hetkellä 50–69-vuotiaita naisia mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan seulonta on kustannusvaikuttavaa jo 46-vuotiailla. Myös ikärajojen laajentamista 74-vuotiaisiin tutkitaan. Seulonnalla rintasyöpä voidaan löytää varhemmin, mikä lisää hoitojen onnistumisen todennäköisyyttä. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Naiset myös menettävät eniten elinvuosia rintasyövän vuoksi. Kun vaikuttavuutta halutaan parantaa, tässä olisi siihen toimiva tapa.

Mutta on tärkeää muistaa, että syöpä ja sen hoito ei ole vain tilastoja potilasmääriä, toimenpiteitä tai euroja ja menetettyjä työtunteja. Se on nimiä, kasvoja, perheitä. Se on se hetki, kun lääkäri lausuu sanan, joka muuttaa kaiken. Se on läheisen pelko, potilaan epävarmuus, hoitajan väsymys. Mutta samalla se on myös toivo, sitkeys ja yhteisön voima.

Saimaan Syöpäyhdistyksen Imatran osasto on ollut tämän toivon majakka jo 40 vuoden ajan. Näyttänyt valoa horisonttiin. Teidän työnne tukee, ohjaa ja lohduttaa. Teidän kampanjanne, neuvontanne ja vertaistukenne ovat korvaamattomia. Meiltä päättäjiltä on nyt vaadittava enemmän.

Tarvitaan rohkeutta tehdä päätöksiä – investoida ennaltaehkäisyyn, tutkimukseen ja hoitoon. Tarvitaan resursseja, ei vain selviytymiseen, vaan kuntoutukseen ja elämänlaatuun. Tarvitaan ääniä, jotka eivät vaikene, kun puhutaan syövästä.

Meidän on uskallettava sanoa, että syöpä ei ole vain yksilön taakka – se on yhteinen vastuumme. Meidän on rakennettava Suomi, jossa jokainen sairastunut saa hoitoa ajoissa, tukea riittävästi ja toivoa tulevaisuudesta.

Arvon juhlaväki, haluan painokkaasti sanoa, että syöpätsunami ei ole väistämätön tuho. Se on kutsu toimintaan. Ja meillä yhdessä on voima vastata siihen.

Kiitos teille, jotka olette jo mukana. Kiitos Syöpäyhdistykselle, kiitos jokaiselle lahjoittajalle, vapaaehtoiselle, ammattilaiselle ja läheiselle. Teidän työnne on elintärkeää ja tämän voin sydämestäni ja kokemuksestani sanoa.

Lopuksi haluan vielä sanoa sen, että jokainen teko, jokainen sana, jokainen kohtaaminen – ne ovat vastarintaa syöpätsunamille, sillä ne luovat toivoa ja sitä me tarvitsemme.

Kiitos.