Palkansaajien ostovoiman turvaaminen tässä inflaatiokierteisessä ajassa vaatii reiluja palkankorotuksia. Teollisuustyöntekijät ja kuljetusala eivät vaadi kuuta taivaalta, vaan viiden prosentin korotusta palkkoihin. Tämä olisi kohtuullista, sillä teollisuusalan yrityksillä pyyhkii tällä hetkellä hyvin, eikä korotus olisi kiinni maksukyvystä – kevään osingon jaossa näkynee, miten yrityksillä on mennyt.
Inflaatio Suomessa huiteli marraskuussa 9,1 prosentin tasossa ja Suomen pankin arvion mukaan tänä vuonnakin se on keskimäärin yli 4 prosenttia. Moni suomalainen tuntee tämän nousun kaikkialla arjessaan: bensan hinta pumpulla saattaa olla kymmeniä euroja aikaisempaa enemmän, perheen ruokaostoksissa on jouduttu tinkimään sekä sähkön hintojen nousu on ajanut monet kotitaloudet erittäin vaikeaan tilanteeseen.
Suomen hallitus on tukenut ja tukee kansalaisia sähkölaskujen kohtuullistamiseksi. Viimeisin sähkötuki koskee arviolta melkein miljoonaa suomalaista kotitaloutta ja tämä tuki näkyy suoraan sähkölaskujen suuruudessa. Sähkötukien lisäksi tarvitaan toimia toimeentulon parantamiseksi, mihin neuvottelupöydän molemmat osapuolet varmasti haluavat vaikuttaa.
Teollisuuden palkkaratkaisu ohjaa muidenkin alojen korotuksia. Kaupan liitto odottaa vientialojen sopimuksen syntymistä, ennen kuin neuvottelee palkoista Pamin kanssa. Kunta-alan aiemmin kesällä 2022 tehdyssä sopimuksessa todetaan, että mm. opettajien ja hoitajien palkankorotukset ovat sidottuja vientiteollisuuden ja kuljetusalan palkankorotuksiin.
Teollisuuden palkkaneuvotteluissa on siis paljon pelissä. Siksi työntekijäpuoli on valmistautunut neuvotteluiden pitkittyessä laajoihin, toimialarajat ylittäviin työtaistelutoimiin, mikäli sopimusta ei synny.
Saksan palkankorotuksista painetta muille maille
Saksan suurin ammattiliitto IG Metall hyväksyi marraskuussa uuden työehtosopimuksen, jossa työntekijöiden palkat nousevat seuraavan kahden vuoden aikana 8,5 prosenttia. Tänä vuonna palkat nousevat 5,2 prosenttia ja vuonna 2024 3,3 prosenttia. Lisäksi työntekijät saavat molempina vuosina 1500 euroa verottoman kertakorvauksen.
Saksassa valtio on edelleen yksi työmarkkinayhteistyön osapuoli, toisin kuin Suomessa. Valtio auttoi avokätisesti työmarkkinaosapuolia, sillä maan inflaatio oli tuolloin jo yli 10 prosenttia. Lisäksi kaasuriippuvaisen maan energiakriisi on ollut myös erittäin syvä, minkä vuoksi tarve tuntuville palkankorotuksille oli erittäin kova.
Saksan on katsottu olevan yksi Euroopan keskeisimmistä lippulaivoista palkankorotusten osalta. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa teollisuuden työntekijäliitot ovat vaatineet huomattavasti maltillisempia korotuksia, mutta silti sellaisia, jotka näkyisivät konkreettisesti ihmisten tilipusseissa. Ruotsissa teollisuusliitot ovat ehdottaneet 4,4 prosentin palkankorotuksia ja työnantajapuoli on puolestaan esittänyt kahden prosentin korotuksia ja kertakorvauksia inflaatiosta.
Korotusten vaarana on tietenkin inflaation entistä vahvempi kiihtyminen. Inflaation hillitsemiseksi Euroopan keskuspankki on juuri hiljattain nostanut korkojaan. Tämä tuntuu niin valtion kuin esimerkiksi asuntovelallisten suomalaisten kukkaroissa. On hienoa, että työmarkkinaosapuolilla on molemmilla näkemys siitä, että palkankorotuksia tarvitaan.
Nyt on aika määrittää, mikä olisi yhteiskunnan kannalta riittävän tuntuva korotus ja samalla yhteiskunnan tasapainoa ylläpitävä ratkaisu. Sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä ratkaisu on mielestäni sellainen, jolla oikeasti helpotetaan ihmisten pärjäämistä arjessa. Jos (ja kun) palkkakustannukset nousevat meillä samassa suhteessa kuin kilpailijoilla, niin kaikkien suhteellinen asema pysyy samana.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.