Viime viikonloppuna vietettiin näyttävästi Naisten päivää ja jäin pohtimaan miten tyttöjen ja naisten tasa-arvo koulutuksessa ja työelämässä toteutuu omalla kotiseudullani ja koko Itä-Suomessa.
Itä-Suomessa puhutaan paljon rakennemuutoksesta, muuttotappiosta ja siitä, miten alueen elinvoima varmistetaan. Silti yksi asia jätetään aivan liian vähälle huomiolle: tytöt ja heidän paikkansa ammatillisessa koulutuksessa. Jos joku kuvittelee, ettei tällä ole merkitystä alueen tulevaisuudelle, hän ei ole katsonut Itä-Suomea riittävän tarkasti.
Ammatillisissa oppilaitoksissa toistuu yhä sama kaava: tytöt hoiva-aloille, pojat tekniikkaan. Itä-Suomessa tämä jako korostuu erityisesti, koska koulutuspolut ovat rajallisemmat ja työmarkkinoiden sukupuolittuminen vielä jyrkempää kuin muualla Suomessa. Tämä ei ole vain ongelma – tämä on hidaste koko alueen elinvoimalle.
Samaan aikaan Itä-Suomi tarvitsee kipeästi osaajia nimenomaan teknologiaan, kone- ja tuotantotekniikkaan, sähköalalle ja ICT:hen. Alueen yritykset etsivät tekijöitä, mutta puolet potentiaalista jää hyödyntämättä, koska vanhat asenteet sulkevat tytöt näistä aloista jo peruskoulussa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tällaiseen resurssien tuhlaamiseen.
Moni tyttö Itä-Suomessa valitsee ammatillisen koulutuksen siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden työhön omalla kotiseudulla. Liian usein heidät ohjataan aloille, joissa työ on raskasta, palkka matala ja työvoimapula krooninen. Onko tämä todella se tulevaisuus, jota haluamme heille tarjota? Ja toisaalta – miksi emme rohkaise heitä aloille, joissa palkkaus on parempaa, teknologia kehittyy ja työmahdollisuudet Itä-Suomessa kasvavat?
Opinto-ohjauksen rooli on tärkeä. Yksi lause voi ratkaista valinnan: “Tuo on enemmän poikien ala.” Kun sen sanoo opettaja, ohjaaja tai jopa vanhempi, se muuttuu kohtaloksi. Itä-Suomessa, jossa esikuvia naisista teknisillä aloilla on vähemmän, tällaiset sanat painavat erityisen paljon.
Tytöt tarvitsevat rohkaisua, mutta ennen kaikkea he tarvitsevat järjestelmän, joka ei aseta heitä valitsemaan vastavirtaan. Itä-Suomessa on valtavasti potentiaalia: taitavia, uteliaita, kädentaitoisia ja teknisesti suuntautuneita tyttöjä, jotka voisivat olla alueen tulevia sähköasentajia, ohjelmoijia, koneistajia, automaatio-osaajia. Mutta heitä ei näe näillä aloilla tarpeeksi, koska polku niille ei ole yhtä avoin kuin pitäisi.
Itä-Suomen tulevaisuus ei rakennu betonista tai budjettiriveistä – se rakentuu ihmisistä. Jos jatkamme kuten ennen, menetämme puolet alueen lahjakkuuksista jo ennen kuin he ehtivät työelämään. Siksi kysyn: kuka hyötyy siitä, että tytöt ohjataan kapeaan rooliin? Ei Itä-Suomi ainakaan.
On aika tehdä päätös. Halutaanko Itä-Suomi, joka nojaa vanhoihin sukupuolittuneisiin rakenteisiin, vai Itä-Suomi, joka uskaltaa hyödyntää koko osaajapohjansa?
Koska totuus on tämä: Itä-Suomi ei nouse, elleivät sen tytöt nouse mukana.
Niina Malm
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.