Suunnan on muututtava.
Maailmanpolitiikan myllerryksessä Suomessa on liian usein unohtunut ihminen. Jokainen päätös joka eduskunnassa tehdään koskettaa henkilökohtaisesti aina suomalaista. Sodat, terveydenhuolto, jättimäinen työttömyys ja ennätyksellinen valtion velka on arkipäivää ja totisinta totta. Tulevaisuususko on koetuksella, kuinka tästä selvitään?
Suomi on aina ollut yhteistyön ja sopimisen maa. Asioista on voitu olla erimieltä, mutta aina on yhdessä voitu etsiä kompromissia. Nyt Orpon hallitus on murentanut uskon sopimiseen ja neuvotteluun. Huoli omasta työstä ja toimeentulosta on liian monen suomalaisen arkipäivää. Ja työllä tämä maa on pärjännyt. Osaava työvoima, säällinen palkka ja koulutus on olleet Suomen menestyksen avaintekijöitä jo vuosikymmeniä. Yksikään hyvinvointivaltio ei ole pärjännyt leikkaamalla heikommassa asemassa olevilta ja kasvattamalla lapsiperheköyhyyttä.
Suomella ei ole varaa jakautua leireihin. Me tarvitsemme jokaisen nuoren ja työikäisen mukaan yhteiskuntaan hyväksyttynä jäsenenä. Näin voimme myös turvata arvokkaan vanhuuden sekä apua silloin, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä.
Arjen turvaa on saada lapsille hoitopaikka, nuorille hyvää koulusta, terveydenhoitoa silloin kun sitä tarvitsee ja sosiaaliturvaa jos elämä heittelee.