Turkistarhaus – eikö sitä saada loppumaan

Euroopan komission ratkaisu turkistarhauksen lopettamisesta EU:n alueella, Fur Free Europe -aloitteen pohjalta saa mietteliääksi. Meidän monien toive oli, että aloite olisi johtanut suoraan koko Euroopan unionin laajuiseen turkistarhauksen kieltopäätökseen. Toisaalta pahimmillaan komissio olisi voinut myös päättää olla ryhtymättä aloitteen osalta mihinkään toimiin.

Myönteistä on, että komissio toteaa vastauksessaan olevansa ”sitoutunut arvioimaan huolellisesti turkistarhauksen ja turkisten myynnin kieltämisen tarpeellisuutta ja toteutettavuutta EU:ssa”. Tämä kehityssuunta on oikea ja vastaa hyvin niiden 17 EU:n jäsenmaan linjaa, jotka ovat jo kokonaan tai ainakin osittain kansallisilla ratkaisuilla kieltäneet turkistarhauksen. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että Suomen lisäksi Euroopan unionissa on muutamia muitakin jäsenmaita, joissa turkistarhaus kansallisen lainsäädännön puitteissa on edelleen laillinen elinkeino. Totuus kuitenkin on, että turkiksia ei enää tarvita läheskään samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Nykyisin tekstiiliteollisuuden koko ajan kehittyessä on ihmisille (ainakin länsimaissa) saatavilla lämpimiä vaatteita ilman turkiksia. Tämä luo mahdollisuuksia uusille kestävimmille vaihtoehdoille niin tuotteina, kuin työpaikkoina tekstiiliteollisuudessa.

Koska merkittävä osa Euroopan unionin päätöksenteosta perustuu yhteisymmärryksen hakemiseen komission, Euroopan parlamentin ja jäsenmaita edustavan Euroopan unionin neuvoston kesken, edellyttää kestävän lopputuloksen löytäminen konsensusta näiden toimijoiden eli käytännössä myös jäsenmaiden kesken. Tämän konsensuksen löytämiseksi on tärkeää perustaa päätökset tukevasti tosiasioihin. Itse toki luotan siihen, että EU-komission päätös ja tulevat selvitykset ovat suuri askel kohti turkistarhauksen lopettamista Euroopan unionissa. Ymmärrän, että vastaus aloitteeseen on pettymys eläinjärjestöille ja kansalaisaloitteen allekirjoittajille. On olemassa merkittävä määrä raportteja, kuvia, videoita ja muuta todistusaineistoa siitä, että eläinten hyvinvoinnissa on pahoja puutteita jokaisessa turkistarhausta vielä harjoittavassa maassa.

Toisaalta ymmärrän myös sen, että kun halutaan ratkaista EU:n yhteisellä päätöksellä useissa jäsenmaissa vielä laillisen elinkeinon kohtalo, on päätös syytä valmistella huolella ja perustaa Euroopan valtioiden yhteisen viranomaisen, kuten tässä tapauksessa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, tutkimustietoon ja lausuntoihin.

Meillä SDP:ssä on puoluekokouspäätös turkistarhauksen hallitusta alasajosta 2020 luvun aikana. Työ turkistarhauksen lopettamiseksi siis jatkuu, hitaammin kun odotin, mutta jatkuu, se on pääasia.

Niina Malm