Noin vuoden ajan käydyssä Nato-keskustelussa ja tämän kevään vaalikonekysymyksissä nousi useasti esiin tulisiko Suomen sitoutua Naton tavoitteeseen siitä, että käytämme 2 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustusmenoihin. Olen miettinyt asiaa paljon, koska kyllä, ajattelen tietenkin, että meidän on noudatettava niitä ohjeita ja tavoitteita, joita haluamme muidenkin noudattavan.
Suomen puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on ollut kasvava jo useamman vuoden, ja tällä hetkellä Suomi ylittää kahden prosentin tavoitteen. Nousuun on vaikuttanut erityisesti suuret puolustuspanostukset kuten hävittäjät, ja yleisen menotason on oletettu asettuvan vähän alle kahden prosentin.
Siksi sikäli, kun Suomesta tulee Naton jäsenmaa, on meidän käytävä keskustelu siitä miten kyseinen kaksi prosenttia lasketaan. Olemme monessa puheenvuorossa ympäri puolustusliittoa saaneet kiitosta Suomen laajasta varusmiespalveluksesta sekä reservin koosta. Pienemmän palkka-armeijan sijaan meillä on maantieteellisesti kattava maanpuolustuksen peruskoulutuksen saaneiden kansalaisten reservi, mikä on Suomen maanpuolustuksen kulmakivi. Suomella on Naton mittakaavassa laadukas koulutusjärjestelmä sekä kattava reservi, ja maamme kokoon nähden puolustusvoimat selviävät erinomaisesti eurooppalaisessa vertailussa. Puolustuksellamme on siis suuri merkitys ja arvo sekä Euroopalle että Natolle.
Suomi on koostaan huolimatta pystynyt ylläpitämän asevelvollisuusmalliaan kustannustehokkaasti, eikä siitä tulisi rankaista. Myös eduskunnan valtionvarainvaliokunta on tuonut esille, että puolustusmenoissa olisi tärkeää huomioida muitakin kuluja kuin pelkästään puolustusministeriön menot, kuten sotilaallisen kriisinhallinnan kulut, tiettyjä Rajavartiolaitoksen kuluja sekä sotilas- ja siviilieläkkeet.
Lisäksi Suomen hyvin rahoitetulla, huolletulla ja kyvykkäällä armeijalla on huomattavaa tiedusteluarvoa. Tällä kaikella on tietenkin myös kustannus, ja sen vuoksi kokonaiskustannuksen auki laskeminen on Suomen puolustusmenojen osalta tärkeää.
Myös Naton sisäinen keskustelu rahoituksen tasosta on lisääntynyt viime vuosina, sillä jäsenmaat ovat hyvin erilaisessa asemassa. Sen vuoksi Suomen on tuotava oma puolustusosaamisensa sekä arvionsa laajemmista puolustusmenoista esille.
Kaikkea rahoitusta ei voida laskea taistelupanssarivaunuina, hävittäjinä tai aluksina. On paljon muutakin rahanarvoista osaamista ja panostusta, joka ei näy suoraan ulos, mutta sen vaikutukset ovat kattavat. Tällaisia ovat esimerkiksi toimiva varusmiespalvelus ja reservi.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.