Ajatuksia viimeisestä kaupunginvaltuustosta tällä kaudella

Kuntapolitiikkaa takana nyt 16 vuotta. Neljä kautta kunnanvaltuustossa.

Niistä kolme ensimäistä kautta sain toimia kaupunginhallituksen pöydän ääressä. Hallituksen jäsenenä ja valtuuston puheenjohtajana.

Valtuuston puheenjohtajuudesta luovuin kolmannen kauden päätteeksi, kun tulin valituksi eduskuntaan ja koin, että valta ei saa keskittyä. Enkä ole katunut päätöstä. Rivivaltuutettuna ja kansanedustajana olen saanut kaiken sen tiedon, jonka olen voinut käyttää Imatran edunvalvontaan.

Maailma on mullistunut tässä ajassa paljon, energiakriisi, korona ja Venäjän brutaali hyökkäysota, mikä sulki rajan ja aiheuttaa edelleen taloudellista haittaa alueellemme. Nämä ovat  surullisia asioita,  mutta näiden asioiden kanssa on ollut pakko tulla toimeen.

Onneksi Imatra on kuitenkin toiminut aktiivisesti KeHyn ja kaupunginjohtajan toimesta, jotta uutta teollisuutta on tuloillaan Imatralle. Ei olla jääty odottamaan ihmettä, vaan on kääritty hihat.

Matkailun kehittyminen keski-Euroopan suuntaan on hyvä asia ja panostukset kotimaiseen matkailuun lisääntyivät korona-aikana.

Imatralta koko Suomen turistimatkailu on aikanaan alkanut ja siitä on syytä olla ylpeä ja muistaa se myös tulevaisuudessa. Vuoksi, Saimaa ja luonto kaikkinensa ovat aivan käsillä kaupungin keskustassa. Unohtamatta alueen kartanoita, teollisuutta ja sotahistoriaa. Kivikaudelta tähän päivään asti meillä on tarinoita, joista kertoa jälkipolville ja turisteille.

Taloudesta muutama sana. Totuus on, että tarvitsemme jatkossa lisää tuloja ja minusta mitään keinoa ei enää kannata jättää käyttämättä silloin kun se hyödyntää kuntataloutta tai alueen yrityselämää.

Valtakunnan politiikasta on nähtävissä, että pelkillä leikkauksilla ja rikkaiden verohuojennuksilla ei velkaantumista taiteta. Siksi myös investointeja on tehtävä.

Vaikka Imatran kouluverkon uudistus oli kallis puristus se kannatti. Ilman koulutusta ei ole tulevaisuutta. Lukio Imatralla varmasti tulee pysymään, mutta myös ammatillisen koulutuksen tulevaisuus on turvattava. Se on elinehto tulevaisuuden työmarkkinoille ja yrittäjille.

Valtuustokauteen on maailman kriiseistä huolimatta mahtunut paljon hyvää. Laakereille ei ole jääty lepäämään eikä tuleen makaamaan.

Immolan erikoisrajajääkärikoulutus on ainoa Suomessa. Imatralla on suuri merkitys maan sotilaallisen, mutta myös rajaturvallisuuden osalta. Immola on kriisiaikojen erikoisjoukkojen koulutuspaikka.

Sisäiseen turvallisuuteen voi vaikuttaa jokainen. Se, että tuntee olevansa imatralainen ja että alueemme tulevaisuuden näkymät luovat turvaa. Siis työtä, koulutusta ja harrastusmahdollisuuksia. Olipa kyse liikunnasta, kilpaurheilusta tai taiteesta. Musiikki, tanssi ja teatteri ovat myös vahvasti osa imatralaista identiteettiä.

Ukonniemen kehitys aikanaan lähti jäähallista. Mutta Ukonniemen maastoissa on hypätty mäkeä ja hiihdetty jo sotien jälkeen. Urheilu siis palasi synnynsijoilleen, kun jäähalli, pesäpallokenttä, ja urheilukenttä ja -hallit kunnostettiin. Alueen potentiaali ei ole kadonnut mihinkään.

Politiisen toimintani aikana on myös rakennettu uusi teatteri, kunnostettu kesäteatteria ja nyt seuraavaksi Kulttuuritalo Virtaan tulee peruskorjaus. Palveluja meille Imatralaisille.

Tetra Pak, Stora Enson ja Ovako ovat investoineet Imatralle näinä vuosina. Teollisuus on pysynyt täällä, vaikka automatisaation ja robotiikan myötä työntekijöitä tarvitaan vähemmän.  Työtä kuitenkin on ja sitä on myös alihankkijoille.

Imatra on paljon ihania asioita. Upeaa luontoa, nauravia ihmisiä, kulttuurielämän kirjoa ja liikunnan riemua.

Olen kokenut myös sen, kuinka positiivinen imu luo positiivisia asioita politiikassa. Yhdessä tekeminen ja luottamus saa aikaan ihmeitä.

Vuonna 2020 alkanut (ehkä koronan aiheuttama) alavireinen politiikka on jatkunut nyt viisi vuotta. Epäily, kyräily ja huono käytös on lisääntynyt ja se ei luo luottamusta päätöksentekoon. Tähän toivoisin muutosta.

Ihan kuten koko Suomi, myös Imatra selviytyy kaikista ulkoisista haasteista olemalla yhtenäinen.

Se ei tarkoita samaa mieltä olemista. Ei hiljaa istumista ja kaiken hyväksymistä.

Vaan se tarkoittaa keskustelua, kuuntelua ja toisen ihmisen kunnioittamista.

Ei kaikkien kanssa tarvitse eikä pidä olla samaa mieltä. Se olisi diktatuuria. Mutta tahallinen väärinymmärtäminen, asioiden irrottaminen asiayhteyksistä ja jatkuva arvostelu ei luo luottamusta. Se on populismia. Se on pelottelua. Pahimmassa tapauksessa se voi mennä syrjinnäksi ja vihan lietsonnaksi. Sen jäljet on maailmalla nähty.

Minulle Imatra on rakkain paikka. Ja imatralaiset miun karjalaista heimoa. Jos näin voi nykyisin sanoa.

Toivon, että tulevaisuudessa geopolitiikan polttopisteessä tolkku pysyy päättäjien päässä ja edes välillä myös kokonaisuutta muistetaan katsoa. Mahdollisuudet odottaa oven takana, nyt pitää uskaltaa avata tuvan ovi eikä jäädä pimeään kökkimään. 

Niina