Laulaa Happoradio yhtye ja on niin oikeassa, erityisesti kun luin alla olevan termit. Ne on julkaistu Helsingin Sanomissa (25.5.2025) jutussa, jossa käsiteltiin ammatillisen koulutuksen nykytilaa. Heräsi kyllä ajatuksia ja epäuskoa.
Osaamisen hankkimisen henkilökohtaistaminen, Osaamisen tunnustaminen, Tunnustuskeskukset, Osaamisen hankkimisen resursoitu tukeminen, Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen äidinkielellä, suomi, Asiakasstruktuureista, joissa on tarttumapintoja, Työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen, Asiakas
Tehtävä: yhdistä yllä oleviin
Lukujärjestys, Yksilölliset tavoitteet, Liikuntatunti, Äidinkieli, Opettaa, Opiskelija, Yksilölliset tavoitteet, Elämänkokemus/hankittu osaaminen
Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti ja mitä luulet ammattiin opiskelevan tästä ajattelevan ?
Minulla ensimmäinen ajatus oli, että kyllä on itseohjautuvuus ja yksinpärjääminen viety ammatillisissa kouluissa huippuunsa. Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja luokattomuus voi olla joillekin hyvä ratkaisu, mutta suurimmalle osalle ei. Tämä oli nähtävissä jo aikoja sitten, kun amisten rahoitusta alettiin leikkaamaan. Verenpaineeni sen kun nousi, kun tajusin, että minimistä on tullut maksimi lähiopetuksessa. Yleissivistys ei amikselle kuulu ja monet ovat ihan kujalla, miten edetä opinpolulla, niin oppilaat kuin opettajatkin.
Samaan aikaan valitettavan usein kuulee puhuttava amiksen oppilaista ”aineksena”. Ihan kuin he olisivat jotain muodotonta hyllyvää massaa, josta pitäisi päästä eroon. Ja eroon tunnutaan näin hankkiutuvan. Opintojen keskeyttämisprosentit ovat korkeita ja kyllähän se kertoo siitä etteivät opinnot ole asiakaslähtöisiä. Tiedän että oppilaitoksissa tehdään paljon työtä ammattitaidon saavuttamisen eteen. Ongelmat ovatkin rakenteellisia ja valtakunnallisia ja vaatisivat laajempaa perkaamista.
Yksi iso virhe on opetuksen liiallinen siirtäminen työpaikoille, kun välttämättä perusasioita ei ole edes vielä ehditty opettaa (tai ei aiota opettaa) koulussa, jolloin palkkatyössä olevat opettavat.
Ja kun tuottavuuden ja taantuman nimissä on työntekijöiden määrä vedetty minimiin, työtä on paljon ja oma toimeentulo huolettaa on kohtuutonta heittää nuori tähän hornankattilaan ”osaamisen ja ammattitaidon hankintaan” eli oppimiseen. Opiskelija ansaitsisi parempaa. Eikä tämä ole reilua työntekijöillekään.
Nuorista miehistä on huolissan lähes kaikki. Siitä huolimatta juuri suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien koulutuksesta leikataan, yleissivistykseen ei panosteta, päiviin ei annata mahdollisuutta rakentaa rutiineja. Heidät jätetään liian usein ja helposti rikkonaiseen arkeen, jossa edes kavereista ei ole tukea, koska ryhmiä ei ole ja vertaistuki puuttuu.
Suomeen on pesiytynyt kiertelyn ja kaartelun keskustelukulttuuri, jossa jargoneilla selitellään laiskuutta tai ideologista paluuta menneisyyteen. Palkansaajat halutaan pitää sivistyksen ulkopuolella. Juhlapuheissa puhutaan lukutaidosta, mutta siihen se jää. Jo nyt on joukko ihmisiä, joilla on heikko lukutaito ja on typeryyttä sanoa, että nyt panostetaan peruskouluun. Hukattuja ikäluokkia on välissä liikaa ja siksi tarvitaan toimia myös amiksissa. Kyllä amikset on koulutuksensa ansainneet. He, tulevat veronmaksajat, jotka Suomen talouden rattaat pitää pyörimässä. He, joilla on vielä halua tehdä käsillään työtä ovat yhteiskunnan selkäranka ja lihakset. Lapsikin sen ymmärtää, että lihaksia on huollettava, venytettävä ja haastettava että ne pysyvät kunnossa ja kehittyy. Siksi, elämän mittainen oppiminen kaikissa sen muodoissa on oltava mahdollista.
Mutta ensin on saatava ammatillisen osaamisen peruskunto kohdalleen, ja se vaatii toimia nyt!
Niina Malm
Kansanedustaja, SDP
Member of Parliament
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.