Pelattiin korjausmiehen kanssa ulkojäillä pipolätkää. Jää oli hyvässä kunnossa, vaikka säät on sahanneet laidasta laitaan tai ehkä juuri siksi. Pelattiin tosissaan ja kisahan siitä tuli, mutta nätisti, ei koukittu mailalla eikä taklattu, kuten maan hallituksella on viime aikoina ollut tapana, kommentoi korjausmies virne naamallaan.
Samalla tuli puheeksi ”Tammikuun kihlaus”, jonka solmimisesta tuli kuluneeksi tällä viikolla 85 vuotta. Tämä sopimus tehtiin vaikeissa olosuhteissa työnantajien ja työntekijöiden välille ja sen merkitys oli siinä, että järjestäytynyt työmarkkinatoiminta ja kiistakysymysten ratkaiseminen neuvottelemalla tunnustettiin osaksi demokraattisen yhteiskunnan toimintaa. Mitähän tuollekin kihlaukselle mahtaa tulevaisuudessa käydä, sillä niin isoja ryppyjä tähän rakkauteen on viime aikoina syntynyt, pohdimme korjausmiehen kanssa.
-Nyt kun on tapetilla Teollisuusliiton lakko, niin piti ihan vanhoja muistella, totesi korjausmies kypäränsä alta. Suomessa on ollut lakkoja jo 1800 luvun lopulta lähtien ja erityisesti 1900 luvun alussa ja isoimpana vuoden1956 yleislakko, jonka seurauksena palkkoja korotettiin 6-10%. Vuonna 1971 sen aikaisen Metallityöväenliiton väki oli 7 viikkoa lakossa. Muistatko Niina kun 1984 opettajat olivat 5 viikkoa lakossa, minä muistan, ei menty kouluun. Tietysti tuoreimmassa muistissa on poliittiset lakot vuodelta 2023. Sain siis hyvän historiallisen katsauksen lakkoihin.
-Tiijätkö Niina miten lomarahat, pekkaspäivät ja muut työehtosopimuksien etuudet on saatu aikaiseksi ? Onko ne kaikille itsestään selviä asioita, ei ole! Kaikista asioista on neuvoteltu ja tehty sopimuksia tavalla tai toisella. Milloin on päästy keskenään sopimukseen ja toisinaan on tarvittu valtakunnansovittelijan apua. Niin kuin nytkin, kun ollaan pattitilanteessa. Lakonuhka leijuu taivaalla ja neuvotteluosapuolet ajavat omia etujaan. Tämä ei ole vain tämän päivän asia, kuten ei ennenkään, vaan silloin ja nyt lakkoillaan omien ja tulevien sopimusten ja työntekijöiden puolesta.
Totesin korjausmiehelle, että totta puhut. Vaikka toisin väitetään, ei suomalainen työnelämä ja sen työntekijä ole lakkoherkkää porukkaa, kun verrataan muihin maihin. Ensin täällä pyritään neuvottelemalla sopimaan ja viimeisenä keinona käytetään lakkoasetta. Siihen demokratiassa pitää olla oikeus.
Oli niin mielenkiintoiset jutut taas, että unohdettiin laskea maalit. Mutta se varmasti vain kertoo hyvästä reilusta pelistä ja loistavasta seurasta!
Niina
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.