Hallituksen leikkausehdotus uhkaa elokuva-alaa

Hallituksen budjettiriihessä julkistama leikkauslista sisältää suuren virheen, joka tulisi toteutuessaan johtamaan kymmenien erityisesti pienien elokuvateattereiden konkursseihin ympäri Suomen. Leikkauslistalle on päätynyt Suomen elokuvasäätiön valtionavustukset kotimaiselle elokuvatuotannolle, josta ollaan poistamassa laskutavan mukaan 30–50%. Rahassa tämä leikkaus olisi 7,8 miljoonaa euroa.

Tämä ratkaisu tulee vähentämään kotimaisen elokuvan tarjontaa merkittävästi. Kotimaista elokuvaa katsotaan ahkerasti erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella. Esimerkiksi Imatralla peräti 54 % pääsylipuista myydään kotimaisen elokuvan näytöksiin. Paikallinen yrittäjä kertoi, että 10 katsotuimman elokuvan joukossa oli 6 kotimaista elokuvaa. Suomessa on yli 100 elokuvateatteria, joissa lipputuloista vähintään puolet tulee kotimaisesta elokuvasta. Ilman kotimaista tuotantoa teatterit eivät selviydy. Elokuvissa käynti on monelle meistä yleisin kulttuurimuoto. Meillä ei todellakaan ole varaa menettää yhtään elokuvateatteriamme.

Elokuva-ala on monella tavalla työllistävä ala. Tuotantoyhtiöiden lisäksi monet alihankkijat työllistävät ihmisiä. Jos ne kaatuvat, niin niitä ei nopeasti nosteta uudelleen pystyyn. On myös hyvä muistaa, että elokuva-alalla toimii myös paljon harrastajia, ihan rakkaudesta lajiin, miten heidän käy.

Elokuva on kulttuurimuoto, joka puhuttelee lapsista vanhuksiin. Laadukas kotimainen elokuva on vahvasti osa kansallista identiteettiämme, 2 miljoonaa katsojaa vuosittain ei voi olla väärässä. Elokuvan sivistävä vaikutus on valtava. Parhaimmillaan se antaa oivalluksia ja oppia, muistuttaa ilosta ja surusta ja toimii pakohetkenä arjesta. Joten on hyvä muistaa, että kassamagneettien lisäksi tarvitsemme myös uusien tekijöiden kokeilevia ja puhuttelevia elokuvia, joita elokuvasäätiö on rahoittanut.

Toteutuessaan leikkaus vahingoittaa suomalaista elokuva-alaa ennennäkemättömällä ja peruuttamattomalla tavalla. Leikkaus perustuu mielestäni väärinkäsitykseen, että elokuvasäätiön tuet olisivat yritystukia, vaikka ne ovat tosiasiallisesti kulttuurin perusrahoitusta, jolla katetaan hankkeiden alijäämää.

Raskaan korona-ajan jälkeen kulttuuriala ja nyt erityisesti elokuva-ala ei ole tätä ansainnut. Kulttuuri ei ole luksustuote tai toissijainen palvelu, vaan se kuuluu kaikille myös tiukkoina aikoina.

Niina Malm