Niin monesti olen Eduskunnassa työelämää koskevissa lainsäädännön lähetekeskusteluissa ja debateissa puhunut siitä, kuinka lain on turvattava erityisesti heikommassa asemassa olevaa.
Samaan aikaan nykyisen hallituksen kaikki esitykset ovat lähteneet siitä, että lakeja ja sitä kautta säätelyä työntekijän turvaksi puretaan.
Viime viikolla Paavo Teittisen kirjasta nousi esiin tietoja mm. siivousalan ja telakkateollisuudessa olleista väärinkäytöksistä. Kyllä nyt on vihdoin avattava silmät työelämän ikävistä kokonaismuutoksista, joita tämä hallitus on edistänyt.
Esimerkiksi Ukrainalaisten pakolaisten härski hyväksikäyttö telakalla, rakennuksilla, marjatiloilla tai matkailupalveluissa ei näyttäydy enää marginaalisena käytäntönä.
On kammottavaa, että lainsäädännössä on sellaisia aukkoja, jotka mahdollistavat tällaisen toiminnan. Määräaikaisten työsuhteiden helpottaminen vain pahentaa ongelmaa. Koijarit voi siirrellä ihmisiä pöytälaatikkofirmasta toiseen ja näin vain vaikeuttaa työn ja työpaikkojen valvontaa. Riskit että työehtosopimuksia ei noudateta ovat suuret ja pahimmillaan työntekijät jäävät ilman palkkaa, tehtyään työtä ympäri vuorokauden, ilman vapaapäiviä.
Lopputulos on, että tapausten paljastuttua maksettavaa koijareille jää vain maksamattomat palkat, ei muuta. Onko tämä oikein? Onko käytäntö reilu ja kitkeekö se jatkossa ongelmia työmarkkinoilla?
Vastaus on ei. Kun aluehallintavirastoilta on leikattu rahoitusta on siitä seurannut, että valvonta kärsii entistä enemmän. Oikeusasteet ruuhkautuvat ja oikeusprosessit ovat pitkiä. Voi mennä vuosikausia, ennen kuin riistetty saa sen mikä hänelle kuuluu. Väliin mahtuu pahimmillaan vuosia odottamista ja pelkoa omasta taloudellista vakaudesta.
SDP on ehdottanut alipalkkauksen kriminalisointia. Eli jos ei makseta lakien ja määräysten mukaista palkkaa niin se olisi rikos. Ja näinhän sen kuuluisi olla, mutta Suomessa näin ei haluta lailla säätää. Miksi ei? Onko syynä välinpitämättömyys palkansaajan (olkoon suomalainen tai ulkomaalainen) turvasta ja oikeuksista ? Todennäköisesti, koska mitään muuta järkevää selitystä tälle ei ole. Ei nähdä syytä pysäyttää tätä koijareiden riistoa ja kun tätä syytä ei nähdä tai haluta nähdä, kertoo se hallituksen ihmiskuvasta ja -arvoista.
Toinen esitys, jonka SDP on tehnyt, on liittojen kanneoikeus. Se mahdollistaisi juuri niiden puolustamisen ja oikeusturvan, jotka eivät syystä tai toisesta uskalla alkaa taistella koneistoa vastaan, sillä edessä voi olla kiristystä työluvista, perheestä ja palkasta. On ymmärrettävää, että heikolla kielitaidolla ja pelolla on vaikutusta siihen, uskaltaako omia etuja alkaa ajamaan. Siksi liittojen pitäisi pystyä tämä tekemään.
Perustellusti voi esittää kysymyksen, miksi istuva hallitus ei näin halua tehdä? Syynä taitaa olla halu murentaa palkansaajaliike, hinnalla millä hyvänsä. Siinä ei paina ulkomaalaisten alipalkkaus ja riisto, kun silmissä siintää sama kohtalo kaikille jotka ”tavallista” ja usein pienipalkkaista työtä tekevät.
Näistä ratkaisuista voi vetää johtopäätöksen, että ideologian alttarilla ei riistetty työntekijä paljon paina, kunhan sopimuksiin sidotut työmarkkinat saadaan romutettua. Tulevaisuuden kuvana on nopea irtisanominen ilman painavaa syytä, ikuisesti jatkuvat määräaikaiset sopimukset, jolla palkansaaja pysyy varpaillaan ja peloissaan ja muiden ihmisten halu auttaa, sekin kitketään nopeasti ja tehokkaasti.
Köyhä kansa ei jaksa lähteä mielenosoitukseen, ei lakkoon, kun leivästä ja lämmöstä on kamppailtava joka ikinen päivä uudelleen.
Näyttääkin siltä, että nykyhallituksen tavoite on köyhdyttää kansa, jotta se ei rettelöi vallanpitäjiä kohtaan. Mutta epäilen että jossain se raja tulee vastaan ja sitten rytisee.
Niina Malm
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.